blogging

no olisinhan mää voinu vielä kotitunnelmista kirjottaa. sen verran sanon että sopeutunut olen joo, mutta oonkin ollut nii menossa kokoajan että en oo ehtiny ajatella :D on se ollu kivakin kyllä. nyt sitten bloggaamaan englanniksi. vähän on jo tullu aloteltua :)

tästä uuteen blogiin --> I wouldn't have it any other way

sitten kiitos kaikille jotka on jaksaneet seurata tätä blogia! ctoivottavasti ootte tykänny mun kirjotuksista ja silleen vaikka oonkin välillä tosi laiska ja epämääräinen :D

Good Bye

Tämä on nyt mun hyvästit tälle blogille. Tunteet on nyt niin sekavat etten oikeen itekkään saa niistä selkoa. Kauhea olo siitä että piti jättää niin mahtavat ihmiset ja toinen koti, mutta sellanen jännä kotosa tunne. Nyt oon jo kotimaassa. Vielä pitää oottaa että Ouluun pääsen :)

En oikeen osaa sanoa mitään hienoa nyt. Oli mahtava kokemus ja jään kaipaamaan kaikkea. Ehkä palaan kirjottamaan kunhan saan selkoa ajatuksista, mutta nyt vaan kaikille, että Im home, almost, and well :) See you soon dears <3

Mutta hei, ei mun tarina tähän lopu :) alotan nimittäin kirjottaan blogia englanniksi :) en vaan vielä oo saanu alotettua mutta laitan linkin tänne site :)

The moments

Nyt kun on viimenen päivä tässä menossa, ei voi muuta kuin olla ylpeä itsestään! Kyllä vain :) Oon ylpee siitä että uskalsin ottaa riskin ja lähteä, uskalsin olla oma itteni koko vuoden ajan, uskalsin kiintyä ihmisiin vaikka tiesin että hyvästit ei ole kauhean kaukana. Uskalsin heittäytyä elämään, pitää hauskaa ja nauttia. People hate America, People love America. I LOVE AMERICA! En katuisi yhtään hetkeä, en muuttaisi mitään. Sain minulle kaikista parhaiten sopivan perheen, en usko että kukaan on minua onnekkaampi. Olen kiitollinen heille, sillä he minut valitsivat. Olen kiitollinen heille, sillä he ottivat aivan täysin tuntemattoman ihmisen taloonsa asumaan, ilman ennakkoluuloja ja odotuksia he ottivat minut vastaan. Minusta on tullut osa perhettä ja arkipäivän elämää, ja Richmondeista on tullut osa minun perhettäni ja minun loppuelämääni. You will always be in my heart!

Hyvät ja huonot hetket ovat molemmat osa kokemusta, jos ei olisi huonoja, mistä tietäisin mikä oli se hyvä. Ihmiset kysyy mikä oli paras kokemus, minä vastaan: jokapäiväinen arki ja elämä perheen ja ystävien kanssa. Minä olenkin sellainen tavallinen tallaaja, ei minussa ole mitään erikoista, miksen sitten nauttisi kaikesta tavallisuudesta :)

The sun goes down
The stars come out
And all that counts
Is here and now
My universe will never be the same
I'm glad you came

well, Im glad I came :)

Ignoring

Anteeksi kun en ole kirjottanut pitkään aikaan. Ollu kaikennäköstä menemistä ja pakkaamista. Tänään juhlitaan Fallynin 14 v synttäreitä etukäteen kun oikeena päivänä, torstaina minä oon poissa ja Steve on Vegasissa. mun lahja siskolle on mun ite tekemä. Tein sen stained glass tunneilla ihan siskoa varten. Se on sellanen korukippo :)

Tässä on nyt pari viikkoa pakkailtu, tavallan. Mun pakkaamiset kun tarkottaa facebookissa istumista ja ahistusta. Eilen piti hyvästellä Tori ja Miranada, jotka on mun yhet parhaimmat kaverit täällä. Ja Tomi, mun lempiopettaja, josta on tullut myös hyvä ystävä :) En osaa puhua tästä ollenkaan. Kerron ehkä enemmän sitten helsingissä kun mulla on aikaa..

Jum halusi että käyn laittaan kynnet :))

pink hair! :)

The last song.

videoo

siinä olisi taas vähän kuunneltavaa :) Ja en nyt saanu toimimaan silleen normaalisti nii joudutte linkin kautta kattomaan okei :))

I'm a Pilot!

Tänä aamuna mentiin lentokentälle ja Dean vei meijjät lentämään sen omistamalla pienkoneella. Mä sain istua eessä ekalla lennolla. Me nähtiin Rivertonia ja lennettiin muutamassa minuutissa myös Landeriin kun Alina halusi kuvan kodistaan :) Mä sain lentää Landeriin ja takasin. Aluksi se oli tosi pelottavaa ja s´varsinkin ilmakuoppien kohalla, mutta oli se myös aika jännää ja hauskaa :) Musta tulee oikeen hyvä pilotti joskus :DD Mä pääsin lentoon toisenkin kerran kun Leon lensi ja musta mä lensin paljon tasasemmin, kun se meni ylös ja alas aikalailla :D Dean oli tottakai kokoajan siinä kädet lähellä rattia, ettei oltu ihan meidän teinien varassa :D

Jump jump jump

Mun kaveri Autumn käy yhessä kirkossa, joka järjestää joka kevät retken Denveriin Water Worldiin ja Autumn pyysi mut mukaan. Se oli siis  sellanen Youth group retki. Me ajettiin pakettiautolla ja yhellä tavallisella autolla. Meitä oli 19 plus kolme valvojaa. Matka Denveriin oli super hauska kun tosi moni mun kaveri oli mukana :) Ja sinä iltana mentiin JumpStreetiin, eli trampoliini taloon. Se oli kans tosi hauskaa kunnes kokeilin takaperin volttia jossa ei käyny kauheen hyvin :s jotain tapahtu mun selälle enkä pystyny hengittään vähään aikaan enkä oikeen liikuttaan selkää :) Otin muutaman buranan vaikkei se kauheena helpottanukkaa :D koetin menee hyppiin takasin mutta en voinu liikkua oikeen :D Seuraavana aamuna lähettiin sinne vesipuistoon ja se oli ihan huippuhauskaa myös :))

Kotiin tullessa kaikki meijjän pakussa nukku ja jossain vaiheessa me pysähdyttiin ja vaihettiin kuskia. Mutta syy siihen kuultiin vasta kun oltiin takasin kotona. Ilmeisesti meidän kuski oli ollut nukahtamaisillaan koko ajan ja ajellut vähän miten sattuu, mutta kukaan meistä ei ollut huomannu mitään. Mutta siinä toisessa autossa kaikki oli yrittäny soittaa meille ja ne oli töötänny ja kaikkee mutta me ei oltu huomattu. Kunnes Rachel sitten vastas puhelimeen ja herätti kuskin huomion. Ja kenelläkään ei ollut mitään hajua. Oltais kaikki voitu kuolla..