Nyt kun on viimenen päivä tässä menossa, ei voi muuta kuin olla ylpeä itsestään! Kyllä vain :) Oon ylpee siitä että uskalsin ottaa riskin ja lähteä, uskalsin olla oma itteni koko vuoden ajan, uskalsin kiintyä ihmisiin vaikka tiesin että hyvästit ei ole kauhean kaukana. Uskalsin heittäytyä elämään, pitää hauskaa ja nauttia. People hate America, People love America. I LOVE AMERICA! En katuisi yhtään hetkeä, en muuttaisi mitään. Sain minulle kaikista parhaiten sopivan perheen, en usko että kukaan on minua onnekkaampi. Olen kiitollinen heille, sillä he minut valitsivat. Olen kiitollinen heille, sillä he ottivat aivan täysin tuntemattoman ihmisen taloonsa asumaan, ilman ennakkoluuloja ja odotuksia he ottivat minut vastaan. Minusta on tullut osa perhettä ja arkipäivän elämää, ja Richmondeista on tullut osa minun perhettäni ja minun loppuelämääni. You will always be in my heart!
Hyvät ja huonot hetket ovat molemmat osa kokemusta, jos ei olisi huonoja, mistä tietäisin mikä oli se hyvä. Ihmiset kysyy mikä oli paras kokemus, minä vastaan: jokapäiväinen arki ja elämä perheen ja ystävien kanssa. Minä olenkin sellainen tavallinen tallaaja, ei minussa ole mitään erikoista, miksen sitten nauttisi kaikesta tavallisuudesta :)
The sun goes down
The stars come out
And all that counts
Is here and now
My universe will never be the same
I'm glad you came
well, Im glad I came :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti