Ja näin se lähtö alkaa lähestyä, vähän päälle kaks viikkoa jälellä... No fiilikset korkeella muttei vieläkää jännitä :D En tajua mikä mussa on vikana?? :) No tänää oli tullu sähköisesti viestiä EF:ltä valmennusleiristä. Se vaikuttaa ihan mahtavalta!! No näitä siinä oli:
-Tunnit pidetään arkisin klo 9.00-15.00
-Arkipäivisin osallistutaan homeroom-tunnille sekä neljälle oppitunnille: englanti, historia, ajankohtaiset aiheet sekä elämä Amerikassa
-Iltapäivällä voi valita tekemistä laajasta kirjosta (urheilu, musiikki, taiteet ja käsityö, näytteleminen, elokuvat tai ostoskeskuksessa käyminen)
-Leirillä tarjotaan arkipäivisin kolme ateriaa ja viikonloppuisin kaksi ateriaa päivässä
-Kotiintuloaika on arkipäivisin klo 23.00 ja klo 24.00 viikonloppuisin
- mahdollisuus osallistua moniin erilaisiin aktiviteetteihin, kuten tanssiaisiin, elokuvailtoihin, retkiin ja urheiluun leirin aikana. Retki baseball-peliin on ainoa retki, josta veloitetaan lisämaksu (noin 10 $) – kaikki muut retket kuuluvat hintaan
-Perjantaina, Heinäkuun 22. päivänä tutustutaan Bostoniin, joka on yksi Yhdysvaltojen vanhimmista kaupungeista
-Heinäkuun 24. päivänä vieraillaan Lake Champlainin kauniilla rannalla
Eli tosi kivaa!
Ja siinä oli myös alustavat lentotiedot eli lähtö on Helsingistä 17. heinäkuuta ja se lähtis 3.20 pm eli 15.20. Sitten on vuorossa lennon vaihto joka tapahtuis kello 15.55 Reykjavikissa Islannissa. Tuo oli vähän yllätys tuo Islanti :) No siinä on sitte pari tuntia aikaa ihailla Reykjavikin lentokenttää kun seuraava lento lähtis 17.00 kohti Bostonia. Perillä ollaan puoli 7 illalla. Tuo lennon aika tuossa vähän hämää kun oikeestihan on aika mahdotonta että me päästäis Euroopasta USA:an 1,5 tunnissa! En nyt kyllä silti oo ihan varma kun Islannissa ei kuitenkaan oo sama aika ku meillä Suomessa. No joo katoin netistä, neljän tunnin aikaero Bostonissa ja Reykjavikissa.
Kun me sit saavutaan Bostoniin, eessä on n. kolmen tunnin bussimatka Norwichin yliopistolle Vermontiin. Eli siellä yliopistolla se leiri sit pidetään. Ja siellä on muuten uima-allas :)
Sitä odotellessa! Eipä tässä kyllä oo enää ku 17 päivää :)
torstai 30. kesäkuuta 2011
lauantai 18. kesäkuuta 2011
29 päivää!
Huomasin tänä aamuna että tasan kuukauden päästä istun luutavasti lentokoneessa kohti uusia haasteita ja suurta maailmaa :) Siihen on siis 29 päivää ku lento lähtee ja pitää jättää kaikki taakse. Eilen tuli postissa EF:n sininen laukku, joka pitää ottaa lennolle mukaan ja EF:n T-paita. Se paita oli ainaki mun mielestä tosi kiva. Ja tiistaina hain postista mun viisumin. Nyt alkaa jo tuntua vähän todellisemmalta, mutta oottelen vielä sitä tunnetta että pyörryn! :) Jospa ne lentoliputkin kohta alkais jo tuleen tänne päin.
On ollu ihana nähä joitaki ystäviä kun nyt on näitä viimesiä mahdollisuuksia niitä nähä. Tiiän että tuun ikävöimään ihan hirveenä :( Mutta me selvitään kyllä! Mulla on ollu ihan paras vuosi kaikkien niiden kanssa ja oon tutustunu niin moneen ihanaan ihmiseen. Mä tiiän että vuoden päästä te ootte vielä täällä ja toivottavasti ootte yhtä ihania :)
On ollu ihana nähä joitaki ystäviä kun nyt on näitä viimesiä mahdollisuuksia niitä nähä. Tiiän että tuun ikävöimään ihan hirveenä :( Mutta me selvitään kyllä! Mulla on ollu ihan paras vuosi kaikkien niiden kanssa ja oon tutustunu niin moneen ihanaan ihmiseen. Mä tiiän että vuoden päästä te ootte vielä täällä ja toivottavasti ootte yhtä ihania :)
"Every smile is a new horizon
on a land I've never seen.
There are people around the world,
different faces, different names,
but there's one true emotion,
that reminds me we're the same."
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Haloo Helsinki!
Pakko oli linkata tämä ku nimeenki sain inspiksen :) Mutta tää on vaihtaribiisi!!
http://www.youtube.com/watch?v=Hx-F8QlU5pQ
http://www.youtube.com/watch?v=Hx-F8QlU5pQ
EF Camp
Mä muuten päätin jo sillon ihan alussa että lähen sellaselle EF:n valmennusleirille. Sitä kuvailtiin, että se on pehmeä laskeutuminen vaihto-oppilasvuoteen. No just sitä mä sit kaipaan :) Halusin sinne että tottuisin vähän maan tapoihin ja aikaeroon ennen kun meen perheeseen. Ja tietty tarpeellisimmat vinkit vuotta varten (ja englannin kieltä!). Ja siellähän sit tutustuu ihmisiin ympäri maailman :) Tiiän jo muutamia jotka sinne on tulossa, joitakin Suomestakin mutta myös Heini on tulossa sinne mikä on ihan huippu juttu!
Sen leirin myötä mä siis lähen jo aikasemmin, no pari viikkoa :) Mutta siis lähtöpäivä on 17. heinäkuuta. Tieto tuli aika yhtäkkiä ku mulla ei ollu hajuakaa aluks siitä. Nii tuli sit melko yllätyksenä et hei kuukauden päästä sit oon matkalla suureen maailmaan.. No joo ihan mahtavaahan se on, mutta on vaan enää nii vähän aikaa nähä kaikkia ja tehä kaikkee mitä Suomessa voi tehä :) Ja ekana tuliki mieleen että meen kotiin ja syön pussillisen ruisleipää :D Mulle saa sit lähettää jenkki purkkaa, suklaata (oikeen paljon), salmiakkia ja sitä ruisleipää :) No Kristykin oli saanu tietää että saavun niille siinä 1. elokuuta, eli sen välin siinä himmailen siellä leirillä :)
En vieläkään siis usko tätä todeksivaikka jo päivänki jo tiiän. Mulla on selvästi joku ongelma.. Tai siis oonhan tietty innossaan ja silleen muttei jännitä eikä pelota yhtään. Alkaa mietityttää lähenkö vähän liian itsevarmana sinne :) Luotan siihen että vuosi sujuu tosi hyvin ja että mulla ei tuu mitää suurempia taisteluja perheen kanssa. Mutta oikeestaan tiiän jo että tuun siitten kanssa hyvin toimeen kun oon niin paljon jo Kristyn kanssa jutellu. Nii ja se sanokin että saan oman huoneen ja kylppärin! Voin sinne sitten linnottautua ku tarvin sitä omaa aikaa :) Mä aattelin ekaks että nukun Fallynin kanssa samassa huoneessa, mikä ei olis haitannu yhtään, päinvastoin, mutta tämäkin toimii koska en halua että ne pahottaa mielensä jos mulla on huono päivä ja alan angstaan :) Kaikista pahin mikä mun pitää nyt opetella on sängyn petaaminen. Musta tuntuu ettäse on suurimmalle osalle ihmisistä ihan normi juttu mutta mä en sitä vielä oo opetellu :)
Sen leirin myötä mä siis lähen jo aikasemmin, no pari viikkoa :) Mutta siis lähtöpäivä on 17. heinäkuuta. Tieto tuli aika yhtäkkiä ku mulla ei ollu hajuakaa aluks siitä. Nii tuli sit melko yllätyksenä et hei kuukauden päästä sit oon matkalla suureen maailmaan.. No joo ihan mahtavaahan se on, mutta on vaan enää nii vähän aikaa nähä kaikkia ja tehä kaikkee mitä Suomessa voi tehä :) Ja ekana tuliki mieleen että meen kotiin ja syön pussillisen ruisleipää :D Mulle saa sit lähettää jenkki purkkaa, suklaata (oikeen paljon), salmiakkia ja sitä ruisleipää :) No Kristykin oli saanu tietää että saavun niille siinä 1. elokuuta, eli sen välin siinä himmailen siellä leirillä :)
En vieläkään siis usko tätä todeksivaikka jo päivänki jo tiiän. Mulla on selvästi joku ongelma.. Tai siis oonhan tietty innossaan ja silleen muttei jännitä eikä pelota yhtään. Alkaa mietityttää lähenkö vähän liian itsevarmana sinne :) Luotan siihen että vuosi sujuu tosi hyvin ja että mulla ei tuu mitää suurempia taisteluja perheen kanssa. Mutta oikeestaan tiiän jo että tuun siitten kanssa hyvin toimeen kun oon niin paljon jo Kristyn kanssa jutellu. Nii ja se sanokin että saan oman huoneen ja kylppärin! Voin sinne sitten linnottautua ku tarvin sitä omaa aikaa :) Mä aattelin ekaks että nukun Fallynin kanssa samassa huoneessa, mikä ei olis haitannu yhtään, päinvastoin, mutta tämäkin toimii koska en halua että ne pahottaa mielensä jos mulla on huono päivä ja alan angstaan :) Kaikista pahin mikä mun pitää nyt opetella on sängyn petaaminen. Musta tuntuu ettäse on suurimmalle osalle ihmisistä ihan normi juttu mutta mä en sitä vielä oo opetellu :)
Viisumi
Vaikka olinki jo saanu perheen ja paikankin tiesin, ei vieläkää tuntunu siltä etä oikeesti lähen ja että tää koko homma on totta.. Mä ajattelin kokoajan että ehkä sitten kun päivämäärän saan tietää nii alkais jännittää. Kuitenki perhetietojen mukana sain takas innostuksen ja halun lähteä kun sekin puuttui vähän aikaa. Nyt jo on ikävä kaikkia tärkeitä jotka tänne jää vaikken vielä oo lähtenykkää :) Ja nehän jaksaa aina kysellä että miten ne ilman mua pärjää, ja hyvinhän ne pärjää, tiiän sen! Ei vuosi nii pitkä aika oo, nytku minäkin oon tajunnu että ei ne kaverit mua unoha sillä välin :)
Ef oli tehny ihan mahtavat facebook -tyyliset sivut nettiin ja siellä sivuilla on kaikki oppilaat, jotka on lähössä jenkkeihin. Ja niitähän sit riittää ympäri maapallon! Oon jo tutustunu joihinki huippuihin ihmisiin. Ja varsinki näihin suomalaisiin, jotka kyllä jää mun mieleen loppuelämäksi :)
No sittenhän meillä oli Oulussa valmennustilaisuus 6.6, mutta meitä USA:an lähtijöitä oli siellä vaan 3 :) Toinen tyttö oli Rovaniemeltä asti ja toinen sitte ihan tästä mun läheltä Tupokselta. Ja Heinin (Tupokselta) kanssa tunnettiin jo EF -sivuilta ja facebookista, mutta oli tosi kiva sit oikeesti nähä!
Amerikkaan ku menee tarvii viisumin ja sen saaminen ei sit ookkaa mikää yksinkertanen juttu. Ainaki sen hakemuksen kanssa meinasin hulluks tulla... Ensinnäki jouduin 3 kertaa alottaan alusta ku ekalla kerralla aloin tallentaa yhtä sivua ja kaikki tiedot hävis, myös se sivu! Ja toisella kerralla en sit tajunnu ottaa ID numeroa talteen ku aika loppuu (siinä kun oli vaan 20 min aikaa tehä) enkä uskaltanu enää tallentaa. No kolmas kerta toden sanoo ja sithän se onnistu. Ilman EF:n apua en olis selvinny :)
Mutta ei se viisumin haku vielä siihen jääny. Koska Suomessa USA:n konsulaattia ei ole kun Helsingissä, piti sitä sinne sit lähteä. Joo no 8 tunnin automatka 30 asteen helteessä ei vastaa mun käsitystä kesälomasta. Meni hyvä ruskettumispäivä hukkaan! Luojalle kiitos ilmastointiautoista :) Mut Helsingissä oli sit se itse viisumihaastattelu. Se kuulostaa pelottavalta ja kauheen viralliselta, mutta loppujen lopuks se oli ihan rento :) Aluksi vaan oli aika tiukat turvatarkastukset: läpivalaisu ja metallinpaljastin. Sit päästiin itse asiaan.. Ekaksi piti antaa paperit suomalaiselle miehelle, joka suomalainen kun oli, oli melko tuppisuu. Sen sijaan tämä Amerikkalainen mies jonka luokse seuraavaks piti mennä oli ihan mukava ja puhelias (tyypillistä "small talkia") Eli loppujen lopuks ei mikää kauhee homma!
Me oltiin facebookissa sovittu Katariinan kanssa (johon tutustuin EF -sivuilla ja facebookissa) ettäkäytäis kahvilla sen haastattelun jälkeen. No me napattiin sit Jenni mukaan ja mentiin sen suosittelemaan suklaakahvilaan. Ihanaa! Juotiin siinä valkosuklaakaakaota ja juteltiin paljon. Mä tulin ainaki tosi hyvin juttuun niiden kanssa ja toivon että voitas nähä vielä joskus kun kumpikin asuu niin kaukana :( Mutta Katan kanssa sit mietittiin että tavattais joskus kesällä isommalla vaihtariporukalla jossain päin Suomee, että halukkaat vaan mukaan!
Ef oli tehny ihan mahtavat facebook -tyyliset sivut nettiin ja siellä sivuilla on kaikki oppilaat, jotka on lähössä jenkkeihin. Ja niitähän sit riittää ympäri maapallon! Oon jo tutustunu joihinki huippuihin ihmisiin. Ja varsinki näihin suomalaisiin, jotka kyllä jää mun mieleen loppuelämäksi :)
No sittenhän meillä oli Oulussa valmennustilaisuus 6.6, mutta meitä USA:an lähtijöitä oli siellä vaan 3 :) Toinen tyttö oli Rovaniemeltä asti ja toinen sitte ihan tästä mun läheltä Tupokselta. Ja Heinin (Tupokselta) kanssa tunnettiin jo EF -sivuilta ja facebookista, mutta oli tosi kiva sit oikeesti nähä!
Amerikkaan ku menee tarvii viisumin ja sen saaminen ei sit ookkaa mikää yksinkertanen juttu. Ainaki sen hakemuksen kanssa meinasin hulluks tulla... Ensinnäki jouduin 3 kertaa alottaan alusta ku ekalla kerralla aloin tallentaa yhtä sivua ja kaikki tiedot hävis, myös se sivu! Ja toisella kerralla en sit tajunnu ottaa ID numeroa talteen ku aika loppuu (siinä kun oli vaan 20 min aikaa tehä) enkä uskaltanu enää tallentaa. No kolmas kerta toden sanoo ja sithän se onnistu. Ilman EF:n apua en olis selvinny :)
Mutta ei se viisumin haku vielä siihen jääny. Koska Suomessa USA:n konsulaattia ei ole kun Helsingissä, piti sitä sinne sit lähteä. Joo no 8 tunnin automatka 30 asteen helteessä ei vastaa mun käsitystä kesälomasta. Meni hyvä ruskettumispäivä hukkaan! Luojalle kiitos ilmastointiautoista :) Mut Helsingissä oli sit se itse viisumihaastattelu. Se kuulostaa pelottavalta ja kauheen viralliselta, mutta loppujen lopuks se oli ihan rento :) Aluksi vaan oli aika tiukat turvatarkastukset: läpivalaisu ja metallinpaljastin. Sit päästiin itse asiaan.. Ekaksi piti antaa paperit suomalaiselle miehelle, joka suomalainen kun oli, oli melko tuppisuu. Sen sijaan tämä Amerikkalainen mies jonka luokse seuraavaks piti mennä oli ihan mukava ja puhelias (tyypillistä "small talkia") Eli loppujen lopuks ei mikää kauhee homma!
Me oltiin facebookissa sovittu Katariinan kanssa (johon tutustuin EF -sivuilla ja facebookissa) ettäkäytäis kahvilla sen haastattelun jälkeen. No me napattiin sit Jenni mukaan ja mentiin sen suosittelemaan suklaakahvilaan. Ihanaa! Juotiin siinä valkosuklaakaakaota ja juteltiin paljon. Mä tulin ainaki tosi hyvin juttuun niiden kanssa ja toivon että voitas nähä vielä joskus kun kumpikin asuu niin kaukana :( Mutta Katan kanssa sit mietittiin että tavattais joskus kesällä isommalla vaihtariporukalla jossain päin Suomee, että halukkaat vaan mukaan!
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Wyoming
Sitten olikin se paikka mihin oon menossa. Osavaltio on Wyoming, se on melko pohjosessa Utahin vieressä. Ja kylä mihin meen on sitten Riverton. Siellä on noin 10 000 asukasta, mikä ei heitä kauas kotikylästäni Muhoksesta (n. 9000). Kristy sano että Rivertonista on noin neljän tunnin matka Salt Lake Cityyn ja siellähän on sitten hyvät laskettelu (etenkin lautailu) mahdollisuudet! Wyoming itsessäänkin on aika vuoristoista ja kaikin puolin kaunista seutua ja tuun tykkäämään ihan valtavasti :) Oon muutenki vähän sellanen luontoihminen, vaikka kaikki ei ehkä uskoiskaa! :D Steve ja Caleb käy muuten metsällä ja ne pyysi jopa mut mukaan. En tiiä siitä metsästämisestä mutta mukaan voin kyllä lähteä :) Kristy muuten kertoi että siinä lähellä on kansallispuisto, olikohan se just se Yellowstnen kansallispuisto :) Mutta se on sitten nähtävä!
Siellä Riverton High Schoolissa oli paljon erilaisia harrastemahdollisuuksia ja aktiviteetteja niinku Kristy ja Dani kerto. Että tylsää ei ainakaan tule olemaan kun syksylle ja talvelle on omat lajinsa :)
Siinä se wyoming sitte onki :)
Siellä Riverton High Schoolissa oli paljon erilaisia harrastemahdollisuuksia ja aktiviteetteja niinku Kristy ja Dani kerto. Että tylsää ei ainakaan tule olemaan kun syksylle ja talvelle on omat lajinsa :)
Siinä se wyoming sitte onki :)
Host-perhe
No sitten kun vähiten sitä odotin, äiti huusi mulle että oli saanut jostain syystä mulle lähetetyn viestin omaan sähköpostiinsa. Ja se viesti oli mun hostmomilta Kristyltä! Aluksi olin ihan varma että se oli joku huijaus mutta silti tiesin että siinä se nyt oli, mun host-perhe! En tienny olisko pitäny itkee (ilosta) vai nauraa joten päädyin kompromissiin ja itkin ja nauroin yhtä aikaa :)
Huomasin sitten että se viesti oli sittenkin tullut myös mulle, tosin hotmail oli työntäny sen roskapostiin ku se kerran oli USA:sta asti tullu. Luin sen ainakin 10 kertaa ennen kun tajusin että siihenhän pitäis vastataki :) Mitä Kristy sitten kirjotti? No aluksi se mainitsi että oon tulossa sinne asumaan vuojeksi ja osaksi niiden perhettä. Kristy kertoi siitä paikasta mihin meen ja koulusta ja lopuksi sitten perheestään. Ja koko juttu vaikutti ja vaikuttaa vieläkin ihan mahtavalta!
Elikkä Kristyn lisäksi siihen perheeseen kuuluu Steve-isä, poika Caleb, joka on 14 vuotta, tyttö Fallyn, 12 vuotta ja Patch -niminen koira. Kristy on historian ja yhteiskuntatiedon (tai miksi ne nyt sitä siellä kutsuukaan) opettaja siinä koulussa mihin myös mä meen opiskelemaan. Hän on myös ilmeisesti kesäkoulun rehtori, mikäli ymmärsin oikein. Steve on joku tilintarkastaja tai joku sellanen. Ja sitten nää lapset on tosi aktiivisia, niinku tosin vanhempansakin. Fallyn harrastaa tanssia ja jalkapalloa ja Caleb harrastaa myös jalkapalloa ( ja tämähän on nyt sitä mun mielestä oikeeta jalkapalloa, jota itekkin harrastan eli socceria Amerikassa). Muistaakseni ne harrasti muutakin mutta ei nyt tule mieleen :)
Kristy kerto myös sen siskontytöistä Shaysta ja Torista, jotka on suunnilleen mun ikäsiä ja ne on siinä samassa koulussa. Ja ne molemmat tanssii. Sain itseasiassa ihan vasta sähköpostia Shaylta ja sen kaverilta Danilta. Ne oottaa mua innolla ja lupas esitellä mulle koulua ja sellasta sit ku vihdoin sinne tulen :) Mutta tuntuu tosi kivalta että mulla on vastaanottokomitea valmiina ja että mua kans ootetaan siellä :)
Roskapostista löyty muuten myös aluevalvojilta eli IEC: ltä viestiä. Staceylta ja Deanilta. Ne kerto mulle itestään ja kylästä ja vakuutti, että jos mulla on kysyttävää tai ongelmia, voin turvautua heihin :)
Huomasin sitten että se viesti oli sittenkin tullut myös mulle, tosin hotmail oli työntäny sen roskapostiin ku se kerran oli USA:sta asti tullu. Luin sen ainakin 10 kertaa ennen kun tajusin että siihenhän pitäis vastataki :) Mitä Kristy sitten kirjotti? No aluksi se mainitsi että oon tulossa sinne asumaan vuojeksi ja osaksi niiden perhettä. Kristy kertoi siitä paikasta mihin meen ja koulusta ja lopuksi sitten perheestään. Ja koko juttu vaikutti ja vaikuttaa vieläkin ihan mahtavalta!
Elikkä Kristyn lisäksi siihen perheeseen kuuluu Steve-isä, poika Caleb, joka on 14 vuotta, tyttö Fallyn, 12 vuotta ja Patch -niminen koira. Kristy on historian ja yhteiskuntatiedon (tai miksi ne nyt sitä siellä kutsuukaan) opettaja siinä koulussa mihin myös mä meen opiskelemaan. Hän on myös ilmeisesti kesäkoulun rehtori, mikäli ymmärsin oikein. Steve on joku tilintarkastaja tai joku sellanen. Ja sitten nää lapset on tosi aktiivisia, niinku tosin vanhempansakin. Fallyn harrastaa tanssia ja jalkapalloa ja Caleb harrastaa myös jalkapalloa ( ja tämähän on nyt sitä mun mielestä oikeeta jalkapalloa, jota itekkin harrastan eli socceria Amerikassa). Muistaakseni ne harrasti muutakin mutta ei nyt tule mieleen :)
Kristy kerto myös sen siskontytöistä Shaysta ja Torista, jotka on suunnilleen mun ikäsiä ja ne on siinä samassa koulussa. Ja ne molemmat tanssii. Sain itseasiassa ihan vasta sähköpostia Shaylta ja sen kaverilta Danilta. Ne oottaa mua innolla ja lupas esitellä mulle koulua ja sellasta sit ku vihdoin sinne tulen :) Mutta tuntuu tosi kivalta että mulla on vastaanottokomitea valmiina ja että mua kans ootetaan siellä :)
Roskapostista löyty muuten myös aluevalvojilta eli IEC: ltä viestiä. Staceylta ja Deanilta. Ne kerto mulle itestään ja kylästä ja vakuutti, että jos mulla on kysyttävää tai ongelmia, voin turvautua heihin :)
Matka alkaa
Päätin alottaa kirjottaa blogia koska oon lähössä vaihtoon vuodeksi ja haluan kirjottaa muistiin kaikki mitä mulle tapahtuu miten tää koko prosessi on edenny.
Mä en oikeestaan edes muista millon tää koko idea vaihtoon lähöstä oikeen iskostu mun päähän. Mä vaan halusin lähteä pois vähäksi aikaa ja alottaa ns. alusta :) Ehkä se oli viime kesänä kun Hennan (mun serkku) kanssa mietittiin lähtöä Austraaliaan. Meillä oli lähinnä ideana just vaihtoon lähtö vuojeksi, mutta aloin sitten katteleen EF:n High School Year Abroad -esitettä ja selatessa niitä maita mihin on mahdollisuus mennä ja niitten vaatimuksia Austraalia jäi (pakko sanoa että dollarin kuvat silmissä vaikutti siihen) ja mun mieleen jäi kaks vaihtoehtoa: Kanada ja USA. Kanada piti aika pian kuitenkin sulkea pois koska mun olematon ranskan kielen taito ei ihan riittänyt vuoden vaatimuksiin :) Ja huomasin muutenki että USA on se mun juttu!
Sitten pitikin vaan vakuuttaa vanhemmat siitä, että oon tarpeeksi valmis lähteen ja kuinka paljon mä opin siellä ja miten mahtava kokemus se olis jne.. Ei itseasiassa tarvinnut paljoa vakuutella (ehkä ne oikeesti luottaa muhun sen verran) , kunhan vaan vannoin käsi sydämellä äitille etten aja sitä ajokorttia siellä vaikka 16-vuotiaana saisinki :)
No sitten vasta alko tapahtua ku sain hakemukseni lähetettyä EF:lle ja ne lähetti sit mulle kutsun haastatteluun Ouluun, se kun on lähimpänä mua kun asun Muhoksella. Haastattelu meni hyvin vaikka pelottikin osaanko oikeesti puhua englanniksi. Ja se haastattelija (EF:n työntekijä) hyväksy mut mukaan ohjelmaan. Tämän jälkeen sain postissa papereita ja ne piti sit täyttää pikasesti ja mulla kyllä vähän veny sen terveystodistuksen hankinta ja mietin jo että mut nyt hyllytetään koko hommasta :) Tosin osa maksusta oli jo maksettu..
EF:ltä kerrottiin että mun paperit lähetetään Bostoniin, missä on USA:n EF toimisto, ja sieltä ne paperit sit lähetetään perheisiin ja ne valitsee mut sitten. Jouduin sitä kyllä melko kauan oottaan ja meinasin siinä sit unohtaa koko homman ja sit kävikin niin että olin saanu lukiosta niin paljon kavereita ja muutamasta oli tullu mulle niin tärkeitä, etten ollu enää varma halusinko lähteä. Mä kun oon aina ollu melko yksinäinen ja mulle on sattunu muutaman kerran aika huonot kaverit.. Muutuin sitten lukiossa ja uskalsin olla oma itteni ja sit huomasin että mun ympärillä on aivan ihania ihmisiä! Mut tämä kaikki sai mut epäröimään mun matkaa maailman toiselle puolen :)
Mä en oikeestaan edes muista millon tää koko idea vaihtoon lähöstä oikeen iskostu mun päähän. Mä vaan halusin lähteä pois vähäksi aikaa ja alottaa ns. alusta :) Ehkä se oli viime kesänä kun Hennan (mun serkku) kanssa mietittiin lähtöä Austraaliaan. Meillä oli lähinnä ideana just vaihtoon lähtö vuojeksi, mutta aloin sitten katteleen EF:n High School Year Abroad -esitettä ja selatessa niitä maita mihin on mahdollisuus mennä ja niitten vaatimuksia Austraalia jäi (pakko sanoa että dollarin kuvat silmissä vaikutti siihen) ja mun mieleen jäi kaks vaihtoehtoa: Kanada ja USA. Kanada piti aika pian kuitenkin sulkea pois koska mun olematon ranskan kielen taito ei ihan riittänyt vuoden vaatimuksiin :) Ja huomasin muutenki että USA on se mun juttu!
Sitten pitikin vaan vakuuttaa vanhemmat siitä, että oon tarpeeksi valmis lähteen ja kuinka paljon mä opin siellä ja miten mahtava kokemus se olis jne.. Ei itseasiassa tarvinnut paljoa vakuutella (ehkä ne oikeesti luottaa muhun sen verran) , kunhan vaan vannoin käsi sydämellä äitille etten aja sitä ajokorttia siellä vaikka 16-vuotiaana saisinki :)
No sitten vasta alko tapahtua ku sain hakemukseni lähetettyä EF:lle ja ne lähetti sit mulle kutsun haastatteluun Ouluun, se kun on lähimpänä mua kun asun Muhoksella. Haastattelu meni hyvin vaikka pelottikin osaanko oikeesti puhua englanniksi. Ja se haastattelija (EF:n työntekijä) hyväksy mut mukaan ohjelmaan. Tämän jälkeen sain postissa papereita ja ne piti sit täyttää pikasesti ja mulla kyllä vähän veny sen terveystodistuksen hankinta ja mietin jo että mut nyt hyllytetään koko hommasta :) Tosin osa maksusta oli jo maksettu..
EF:ltä kerrottiin että mun paperit lähetetään Bostoniin, missä on USA:n EF toimisto, ja sieltä ne paperit sit lähetetään perheisiin ja ne valitsee mut sitten. Jouduin sitä kyllä melko kauan oottaan ja meinasin siinä sit unohtaa koko homman ja sit kävikin niin että olin saanu lukiosta niin paljon kavereita ja muutamasta oli tullu mulle niin tärkeitä, etten ollu enää varma halusinko lähteä. Mä kun oon aina ollu melko yksinäinen ja mulle on sattunu muutaman kerran aika huonot kaverit.. Muutuin sitten lukiossa ja uskalsin olla oma itteni ja sit huomasin että mun ympärillä on aivan ihania ihmisiä! Mut tämä kaikki sai mut epäröimään mun matkaa maailman toiselle puolen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)