Viisumi

Vaikka olinki jo saanu perheen ja paikankin tiesin, ei vieläkää tuntunu siltä etä oikeesti lähen ja että tää koko homma on totta.. Mä ajattelin kokoajan että ehkä sitten kun päivämäärän saan tietää nii alkais jännittää. Kuitenki perhetietojen mukana sain takas innostuksen ja halun lähteä kun sekin puuttui vähän aikaa. Nyt jo on ikävä kaikkia tärkeitä jotka tänne jää vaikken vielä oo lähtenykkää :) Ja nehän jaksaa aina kysellä että miten ne ilman mua pärjää, ja hyvinhän ne pärjää, tiiän sen! Ei vuosi nii pitkä aika oo, nytku minäkin oon tajunnu että ei ne kaverit mua unoha sillä välin :)

Ef oli tehny ihan mahtavat facebook -tyyliset sivut nettiin ja siellä sivuilla on kaikki oppilaat, jotka on lähössä jenkkeihin. Ja niitähän sit riittää ympäri maapallon! Oon jo tutustunu joihinki huippuihin ihmisiin. Ja varsinki näihin suomalaisiin, jotka kyllä jää mun mieleen loppuelämäksi :)

No sittenhän meillä oli Oulussa valmennustilaisuus 6.6, mutta meitä USA:an lähtijöitä oli siellä vaan 3 :) Toinen tyttö oli Rovaniemeltä asti ja toinen sitte ihan tästä mun läheltä Tupokselta. Ja Heinin (Tupokselta) kanssa tunnettiin jo EF -sivuilta ja facebookista, mutta oli tosi kiva sit oikeesti nähä!

Amerikkaan ku menee tarvii viisumin ja sen saaminen ei sit ookkaa mikää yksinkertanen juttu. Ainaki sen hakemuksen kanssa meinasin hulluks tulla... Ensinnäki jouduin 3 kertaa alottaan alusta ku ekalla kerralla aloin tallentaa yhtä sivua ja kaikki tiedot hävis, myös se sivu! Ja toisella kerralla en sit tajunnu ottaa ID numeroa talteen ku aika loppuu (siinä kun oli vaan 20 min aikaa tehä) enkä uskaltanu enää tallentaa. No kolmas kerta toden sanoo ja sithän se onnistu. Ilman EF:n apua en olis selvinny :)

Mutta ei se viisumin haku vielä siihen jääny. Koska Suomessa USA:n konsulaattia ei ole kun Helsingissä, piti sitä sinne sit lähteä. Joo no 8 tunnin automatka 30 asteen helteessä ei vastaa mun käsitystä kesälomasta. Meni hyvä ruskettumispäivä hukkaan! Luojalle kiitos ilmastointiautoista :) Mut Helsingissä oli sit se itse viisumihaastattelu. Se kuulostaa pelottavalta ja kauheen viralliselta, mutta loppujen lopuks se oli ihan rento :) Aluksi vaan oli aika tiukat turvatarkastukset: läpivalaisu ja metallinpaljastin. Sit päästiin itse asiaan.. Ekaksi piti antaa paperit suomalaiselle miehelle, joka suomalainen kun oli, oli melko tuppisuu. Sen sijaan tämä Amerikkalainen mies jonka luokse seuraavaks piti mennä oli ihan mukava ja puhelias (tyypillistä "small talkia") Eli loppujen lopuks ei mikää kauhee homma!

Me oltiin facebookissa sovittu Katariinan kanssa (johon tutustuin EF -sivuilla ja facebookissa) ettäkäytäis kahvilla sen haastattelun jälkeen. No me napattiin sit Jenni mukaan ja mentiin sen suosittelemaan suklaakahvilaan. Ihanaa! Juotiin siinä valkosuklaakaakaota ja juteltiin paljon. Mä tulin ainaki tosi hyvin juttuun niiden kanssa ja toivon että voitas nähä vielä joskus kun kumpikin asuu niin kaukana :( Mutta Katan kanssa sit mietittiin että tavattais joskus kesällä isommalla vaihtariporukalla jossain päin Suomee, että halukkaat vaan mukaan!