Ikävä seuraa perässä...

Oon näitten viimesten viikkojen aikana huomannu että oon ehkä pelänny ihan vääriä asioita :) Pelkäsin sillon että mun kaverit unohtaa mut ja kun tuun takas kaikki on muuttunu ihan erilaiseksi. Huomasin kuitenkin että oon pelänny ihan turhaa ja mun olis pitäny pelätä paljon enemmän sitä ''heippa'' sanomista. Lähteminen ja jättäminen on ihannhirmu vaikeeta. Se kun tajuaa että ei nääkään toista kokonaiseen vuoteen on hirveetä. Koko eilinen päivä meni itkeskellessä kun piti niin monelle sanoa että '' nähään vuoden pästä'' se kuulostaakin nii karulta.. Perjantaina piti sanoa naapurin kummeille heipat, kun en niitä  enää ehdi näkemään. Saman tein eilen Sinille ja Siljalle. Me ollaan niin kauan oltu näitten kaksosten kanssa kauhean läheisiä, ne on mulle siskoja, vaikka ollaaan viime aikoina nähty melko harvoin.

Kaikista vaikeinta ja hirveintä maailmassa on hyvästellä toinen ihminen. Matti lähti tänä aamuna armeijaan. Ne tuli eilen illalla käymäään meillä, Matti, Maija ja Mirka. Oli vaikee puhua tai sanoa mitään kun tiesi että se oli viimenen kerta vuoteen kun nähtiin livenä. Matista on tän vuojen aikana tullu hirveen läheinen mulle, ku veli :) En pysty edes ajatteleen miltä tuntuu sit kun nään Maijan ja Mirkan viimesen kerran. Te ootte maailman tärkeimmät! Mulla oli ns. läksiäiset lauantaina Maija, Mirka, Matti, Vili, Susa, Olli, Minna ja Lassi tietenki oli meillä. Vaikka ei ne kaikki mun läksiäisten takia siellä ollu :) Meillä oli tosi kivaa kun laulettiin singstaria ja grillattiin mutta sit meni hommat väähän sekasin.. Sain juteltua Maijan ja Mirkan kanssa ihan kunnolla ja se helpotti! :) Ikävä seuraa mua perässä Amerikkaan, mutta tiiän kuitenkin että ootatte mua täällä kaikki!

Pitäs vielä nähä niin montaa ihmistä ja tehä kaikkee että en edes ehi ajatella mitä kaikkee :))Eilen jopa alotin pakkaamisenki mutta taijan joutua vähän karsimaaan tuota tavaraa :)