Korvapuustipäivä

Olkaahan nyt suomalaiset ylpeitä musta kun sain aikaseksi tehä korvapuusteja! Eilen oli kauoassa vähän ongelmia kun ei kardemummaa löytynyt mistään ja kuivahiivaankin piti tyytyä. Piti sitten äitiltä tarkistaa, ihan varalta, että voiko pullia tehä ilman kardemummaa (ei sillä ettenkö olis tehny kuitenki). Oon aikonu nuita leipoa jo koko sen kolmen kuukauen ajan kun oon täällä ollu, mutta ensinnäki alkuviikot ja varsinki viikonloput meni ihan tenniksen pelaamisessa. Ja sitten taisin olla vaan laiska, tai en ehtinyt tehä kun olin kavereitten kanssa. No nyt oon oikeesti ylpee itestäni kun sain aikaseksi leipoa!

No jaa, minä ja mun leipomukset aina.. Taikina ei maistunu samalta kun äitin ja mummun, mutta kardemummahan puuttu (tai ainaki voin yrittää käyttää sitä tekosyynä) ja tais tulla jauhojakin liiaa tai sokeria liian vähän.. Mutta kyllä se silti ihan pullataikinalta näytti ja maistuki, ainaki melkeen. Löysin jopa kuitenkin kaulimen tästä talosta (mikä on oikeesti aika ihme kun täällä ei koskaan leivota) ja pääsin leipomaan. Odotin tietenkin sen ''vähän aikaa'' että se kohoaa ja musta tuntu että se ei kohonnu. Mutta sit ku laitoin uuniin nii kyllä ne kohosi (tulee mieleen yhet korvapuustien leipomissessiot Hennan kanssa).

Huomasin sitte ku olin laittanu ekan pellillisen (niitähän tuli siis kaks pellillistä) uuniin, että unohin voijella sen kananmunalla, mutta tein sen sit kuitenkin toisiin (ja eikö sen oo tarkotus vaan vaikuttaa ulkonäköön? eikö?) ja sokeria päälle. No kun sitten sain uunista pullani, ne osoittautu ihan hyviksi, ei ollenkaa samoiksi kun äitin ja mummun tekemät, mutta hyviltä maistuu silti. Ja tietenki se kardemumman poissaolo maistuu. Mutta toivottavasti täällä perhe tykkää, ja aattelin viiä kouluunkin huomenna, kun lupasin kerran Zachille ja Andille kokata suomalaista ja Milenlle pitää viiä :)

Delicious!