Kolmas kerta toden sanoo!

Eilen oli meillä Calebin kanssa sellanen testipäivä. Mentiin tekeen meijjän ajotestit (teoria vaan) sitä permittiä varten (eli saahaan ajaa autolla jonkun 18 veen kanssa). Mentiin sinne paikkaan joskus 2 aikaan ja jono oli melkee ulos asti. Ilmeisesti lomapäivänä on kiva mennä tekeen vähän testejä. No kun vihdoin sitten päästiin sinne, oli edessä mun vauhtaripaperisotkut. Kun piti olla todisteita että asun täällä ja sit piti olla kaikki dokumentit mukana. No sitten päästiin tekeen testiä ja Caleb oli ekana ja poikahan pääsi heti läpi. Minä kun oon niin loistava teoriakokeissa (muistakaa mun mopokortin veikkaus) olin ihan hermona ja mua jännitti ihan liikaa. Taisi olla paineetki kun Cabes pääsi ekalla läpi ja Janninakin toisella käynnillään. Ensinnäkin, mulla on ongelma sen kanssa et olisin huonompi kun jotku tietyt ihmiset. No en sitten päässy läpi ekalla kerralla, ja täällä saa ottaa sen testin kahesti päivässä joten yritin samantien uudestaan. No empä päässy sitäkää läpi, koska olin jo nii murtunu ja pettyny itteeni sen takia ku en päässy ekalla läpi. Tänä aamuna menin sitten uudestaa ja testi meni ihan reippaasti läpi vaikka ei se ollu sen kummempi kun eilenkää. En vaa enää ollu nii paineessa ja mulla aina kaikki sujuu paremmin aamulla.

No me sit lähettiin ajaan Casperiin aamulla (2-3h ajomatka) ja Caleb sai ekaksi ajaa keskikolmanneksen matkasta Casperiin päin. Mua ei pelottanu yhtää sen kyyissä, toisin kun pikkusiskolla joka melkee itki ettei halua olla kyydissä ku veli ajaa (osittain se oli sen takia, että se halus ärsyttää veljeään). Ei se ihan motari ollu, niinku sanoin iskälle, mutta highway kuitenki (yrittäkää ite suomentaa puolen vuojen amerikassa olon jälkeen!). Päästiin sit ostarille vähän shoppaileen ja löytyhän sieltä jotain kivaa kun oli ''suuret'' aletkin :D

farkut, hajustetta(love that smell!) kolme paitaa ja kuulokkeet

 highway Casperiin (kuva kesältä)

Takasin tullessa Steve pysäytti auton sit huoltoasemalle, samalle jossa Caleb lopetti ajamisen Casperiin päin, ja käänty kattoon mua sellanen ihme virne kasvoilla. Mä ihan paniikissa pyöritin päätä ja toistelin et: ''No, no, no'' vaan ei auttanu, kuulemma ajamalla siitä pelosta yli pääsee. Mut C'mon, autossa oli koko perhe! No joo istuin sit ihan paniikissa rattiin. En oo ikinä ajanu oikeella tiellä ennen, ja eka kokemus oli isolla Jeepillä.. No ainaki se on automaattivaihteinen :) Ihan hyvin se ajaminen sujui kun Steve opasti vieressä, pelotti mua tosin kokoajan enkä voinu hetkeksikää rentoutua, mikä olis varmaan auttanu asiaa. Sit ku olin ajanu kolmanneksen matkasta ja pääsin poissa ratista, olin nii helpottunu ja musta tuntu että olin saavuttanu jotai tosi suurta! Ja ajoin tosi hyvin omastakin mielestä. No oon vielä vähän shaky ollu koko illan mut eiköhän tässä kohta pysty rentoutuun :D Oli hauskaa, kunnon päivä!