Just perfect.

Tänään tuntu olevan jokseenkin extremely rankka päivä. En oikeen tiiä edes miksi, mutta tällä hetkellä olo tuntuu niin jotenkin tyhjältä. Tuntuu että asiat menee ihan perseelleen. Tunruu että tällä hetkellä, mun elämässä ei tapahu mitään. Oon jumissa ja jotenkin hukassa. Ihankun ei olis mitään odotettavaa, ei mitään lupaavaa tiedossa, vaikka tosiasiassa olis matka New Yorkiin ja Bostoniin sekä isoveljen tulo, Prom ja kaikennäkönen muu. Mutta nekin tuntuu olevan niin kaukana tulevaisuudessa.

Mä oon aina ollu sellanen, etten odota ihmisiltä mitään, enkä oikeestaan miltään muultakaan. Se on varma tapa olla pettymättä. Se taito on alkanut ruostumaan. Koko vuosi täällä, sen jälkeen kun oon asettunu, oon asettanu kaikelle suuria odotuksia ja joutunu pettymään. Mitä tapahtu sille Johannalle joka ei oleta kenenkää tekevän mitään mun takia, eikä odota kenenltäkään mitään. Vastapainoksi oon asettanu kaikki odotukset kaksinkertaisina itteeni ja joutunu yleensä pettymään siihen millaseksi oon osoittautunu. Nykyään se osa on vielä entistäkin vahvempi, mutta samalla se toinen osa on tullut mukaan. Tästä tavasta on vaikeaa päästä eroon.

Tarvisin jotain piristystä.


Me, Myself and I