The bus time is the best time!

Aww kun eilinen oli mahtava päivä! Mää en siis ollu koulussa kun ekan tunnin, joka oli Kristyn historian tunti, vaan Varsity Tennis matkasi Jacksoniin! Me lähettiin kouln takaa kello 9 am. Ja me Milenan kanssa tietenki eksyttiin ja kierrettiin koulun uima-altaa kautta ja siellä oli sellanen putki josta tuli vettä nurmikolle, ja me tietty oikastiin sen nurmen kautta ja kasteltiin niin kenkämme kuin sukkamme.

Bussi jolla mentiin oli tietenki tällanen ihana keltanen koulubussi (very comfortable). Meijjän joukkueessa on sääntö, että matkoilla tytöt ja pojat ei saa istua vierekkäin samalla penkillä, ei poikkeuksia ja meillä on kahet sisarukset ja nekään ei saa istua vierekkäin. No eihän se mikää maailmanloppu ole kun penkit on lähekkäin ja takana saa istua jne. Ei sillä että mulla olis mikää kauhee tarve istua pojan vieressä, tuli vaan mieleen suomen tyttö-poika -istumajärjestykset.

Meillä oli oma tanssitiimi Zack Zenk mukana :D

No kuitenkin mää istuin Milenan kanssa ja Jon istu meidän vieressä toisella puolen käytävää. Me oltiin aikalailla tyhmästi silleen vaihtarit keskenään mutta eipä kauaa kun kaikki alko kyseleen miten sanotaan se ja se suomeksi, saksaksi ja espanjaksi. Ja oli pojilla melkoset jutut :D Vois jopa verrata Mirkan juttuihin ;) Meillä oli oma musiikkimestari ja iso radio mukana :) Jhonny laulo itekki välillä ja sillä on ihan mahtava ääni, pärjäis ilman muuta Idolsissa.

Jacksoniin kun päästiin mentiin eka ruokakauppaan josta sai ostettua lounasta lounaspusseihin ja niiden crispy chicken oli tosi tosi hyvää! Ja ostettiin Milenan kanssa about 4 kiloo mansikoita.. Ei me niitä yksin syöty kun oli kivat teammatet auttamassa :)

Sitten päästiin itse asiaan, lämmittelyyn! Juostaan melkeen 40 asteessa lämmittelylenkki :) Okei ymmärrän, lihakset lämpimäks ei Johanna.. Milena ja Jon juoksi kahestaan viimesenä ja Ruby kysy multa että onko ne yhessä! :D Musta se oli niin hauskaa :) Milena oli ihan kauhuissaan kun kerroin sille. Sanoin Rubylle että You never know :) Mutta ei ne siis oo yhessä. Milenalla on stalkkeri ihailija meijjän koulussa.

Pelaamaan alotettiin sit Milenan kanssa ekana ja oli tosi hermostuttavaa kun koutsi kattoo ja mä varsinki alan panikoimaan sillon. Ja sit Jon ja Brandon (se on myös mun historian tunnilla) tuli kattoon myös ja loistavasti meni.. No itseasiassa meni tosi hyvin kun Jacksonin pelaajat pelaa läpi talven ja kesän ja ne on suurinosa pelannu ihan penikasta asti ja ne oli oikeesti ihan sairaan hyviä. Itseasiassa vaan Zack meidän joukkueesta voitti ja se on pelannu kauiten. Me pelattiin Milenan kanssa eka set 1-6 ja toka 2-6 eli paremmin ku viimeks :) Ja olin niin onnellinen kun se oli ohi :) Meijjän pelin jälkeen olikin aikaa leikkiä ;)

Bradley Madisonin aurinkolaseissa :)

Have no idea what is on my eye??

Kaiken mahtavan lisäksi, meillä oli ihan paras kotiinpaluu. Tutustuttiin paremmin kaikkiin meidän joukkuetyyppeihin, ja kaikki on niin huippuja. Puhutiinki melkeen kaikesta ja oli nii jännää ku oli helppoa puhua englanniksi ja tajusin kaikki hauskat vitsit ja löysin englnannin kielisen sarkasmipuolen itsestäni :D Ja Milena on niin ihana! Se on ylivoimasesti mun BF täällä :) Tulen oleen tosi surullinen kun se lähtee tammikuussa.. Sillä oli loistava suunnitelma tyttöjen pyjamabileistä joissa maalataan varpaankynsiä ja katotaan nyyhkyleffoja. Paras osa oli se että ne pidettäis Jonin luona :D

Huomenna on Team Dinner Zachin luona, see you there RHS tennis team!

Hihii joku nukahti :D

 

 

 

 

 

 

Brandon ja Jon

Pakko vielä mainita, että tää ei oo pelkkää pannukakkua täällä! Jacksonissa oli puita, ja se muistutti hieman suomea! Miss you Mähylän metsät :(

My first school day

Ensimmäinen koulupäivä oikeessa amerikkalaisessa high schoolissa suju tosi hyvin. Tosin olin ihan paniikissa aamulla kun en tienny mitä mun oli tarkotus tehä tai mihin mennä. Ja mulla ei ollu edes mitään hajua mun homeroomista. Olin kokoajan luullu, että oon Kristyn homeroomissa, mutta enmpä ollukkaan kun jonku pulleahkon naisen, joka opettaa biologiaa ja fysiikkaa. Ei siis ollenkaan mun unelma homeroom opettaja tietäen fysikalisen taustani! No homeroomiin päästyäni kuitenkin huomasin että ihmiset ei tosiaankaa tajua, että oon vaihtari, kun en näytä mitenkään erityisen eksoottiselta (täällähän on ihmiset juuriltaan eri puolelta maailmaa joten kaikki on erinnäkösiä). Ja oli ihan mukavakin, että ihmiset ei heti tullu liian kiinnostuneena pyöriin ympärille. Tosin asiat aina muuttu kun ne kuuli mun nimen. Mun sukunimi ei voi olla niin vaikee lausua, mutta se ei kyllä kuulostakkaa mitenkää amerikkalaiselta. Etunimenhän kaikki sanoo tietty silleen jännästi, enkä oo kovin usein vaaivautunu korjaamaankaa. Kun ne on tyytyväisiä, mäkin oon :)

No homeruumista me mentiin koulun saliin, jossa oli welcome back -homma. Sille on hienompikin nimi, mutta ei se nyt mun mieleen tule. No ayway, ekana cheerleaderit esitti oman version koulun laulusta ja orkesteri soitti taustalla. Istuin Milenan ja Janninan kanssa, kun ei kukaan meistä tienny missä piti istua. Kävi kyllä selväksi myöhemmin (thanks to Mr. Stoehr) että mun eli seniorin kuuluis istua oikeella reunustalla ja saksalaisten tyttöjen keskellä. No menihän se eka kerta siinä istuessa. Seuraavana esitti tanssijat oman esityksensä (taustamusiikkina Lady Gagan Born This Way) ja sen jälkeen oli vuorossa opettajat, jotka teki lattialla itsestään kirjaimia jotka sit muodosti sanat Riverton High School. Cheerleaderit jatko siitä ja sitten student counsler esitteli itsensä (Shay puheenjohtajana).

Tori, Shay ja minä (huom! kuva ei tosiaankaa oo ekalta koulupäivältä :))

Paluu takasin homeroomeihin ja sit ekoille tunneille. Mulla eka tunti oli U.S. Hertitage History, mikä toimii tavallaan yhteydessä U.S Hertitage Englishin kanssa (kerron siitä myöhemmin). Ja opettajana Mrs. Richmond. Tämän oppimisesta tulee hankalaa kun ei vaan voi luokassa sanoo Kristyksi :) No oon tosi tyytyväinen että Kristy on mun opettaja! Me leikittiin sellasta leikkiä, jossa laitetaan joku historian merkkihenkilön nimilappu otsaan ja muiden pitää kuvailla sitä ja meidän pitää arvata. Tori sai Rooseveltin ja Saddam Husseinin, jotka kummatkin tiesin ja osasin kuvailla sille. Joten se voitti. Mulla kesti tajuta oma, joka oli Bill Clinton. Itseasiassa en edes tajunnu kun sen verran että se oli presidenttiä ennen G.W. Bushia ja että sen vaimo yritti pressaks. Vaimon nimi tuli kyllä mieleen, mutta sukunimi ei vaan muistunu!! No joo seuraavaks oli sit joku muu historiallinen asia ja mulle tuli Berliinin muuri (Thank God I know european history!) ja propaganda.

Historian jälkeen mulla oli weight trainin, jossa ei kuitenkaa tehty yhtään mitään. Valkku vaan kyseli, että kellä on jo locker salilla ja kellä ei. Ja sit istuttiin ihan rauhassa ja valkku lähti jonnekki käytävälle seilaan. Aloin sit jutteleen kahen freshmenin kanssa, jotka kysy että hei mistä sää oot ja kun vastasin että Suomesta (oletin tietysti että tytöt kysy sen takia että oon vaihtari) ne oli ihan ihmeissään ja kysy että mikä sai sut muuttamaan suomesta Rivertoniin. Olin vähän hämilläni ja kerroin että oon vaihtari. Ja muutama poika sit kauempaa kuuli tän ja olin yhtäkkiä kauheen kiinnostava henkilö. Se yks poika pyysi mut istuun sinne niitten viereen ja en oikee viittiny kieltäytyäkkään (olin tosi hämilläni sellasesta huomiosta) ja tää poika teki tilaa viereensä varmaan neljän muun pojan väliin. OK. Ja kysymyksiä lenteli. Ja sain jossain välissä kysyttyä pojan nimenki. Se oli Jacob (no clue miten kirjotettaan) ja Jacobin mielestä mun aksentti on tosi hauska ja se oli joltain viimevuotiselta norjalaiselta vaihtarilta oppinu sanan ''perkele'' ja mä repesin ja sanoin että joo, se on suomen kansallissana :D Mun piti sanoa niille pojille soccer vaikka kuin monesti kun äännän soccerin o:n enemmän a:na (en tiiä kyllä miks, kun tiiän mikä sanaero siitä tulee) ja oli hauskaa joo.

Seuraavaksi mulla oli Yearbook, mikä on ihan mahtava tunti ja oon ihan onnessaan ku tajusin valita sen. Me suunnitellaan yearbookin teema ja sivut ja kannet ja ihan koko kirja ja otetaan kuvia siihen ja kerätään rahaa sen kustannuksiin. So much fun! Ja Shay ja Tori on molemmat siinä. Opettajana on muten Mrs. Kirkland (Tomi) joten tulemme kuluttamaan paljon aikaa käyden JavaJavassa :D

Yearbookin jälkeen mulla oli Advanced PE mikä on siis liikunta. No siinäkään ei tehty mitään vaan käytiin läpi säännöt jne. Opettaja vaikuttaa tosi mukavalta. Oon muuten Janninan kanssa samalla tunnilla. Neljännen tunnin (PE) jälkeen oli lounasaika ja Shay oli jo aamulla ilmottanu että meen lounaalle sen ja Danin kanssa. No tapasin Milenan just ennen ku piti tavata Shay, ja pyysin sen mukaan. Harmi ettei meillä oo tunteja yhessä, siitä on tullu mulle tosi hyvä kaveri (me jo tekstaillaan toisille mitä pukee päälle :D). Mentiin sitten Subwayhin lounaalle joka kestää 35 min. täällä. Tunnit kestää noin 55 min. ja siirtymisaika on 5-7 minuuttia.

Lounaan jälkeen mulla oli digital photography ja Joanilla oli se sama mun kanssa. Se on tosi mukava ja puhuu paljon, mulla vaan on vakavia vaikeuksia ymmärtää sen puhetta (sillä on tosi iso espanjalainen aksentti) joten suurimman osan ajasta vaan nyökkäilen sille :) Valokuvaus tuntuu olevan ihan mukavaa, opetellaan mm. käyttään photoshoppia ja muita kuvankäsittelyohjelmia ja otetaan paljon kuvia yms.

Toiseks viimenen tunti oli englantia ja kas nyt voin kertoo sen yhteyden hissan ja tän välillä. Me tehdään aika paljon yhteisiä projekteja ja keväällä tehdään yhteinen matka Philadelfiaan ja New Yorkiin (JEE!!)Siitä sit joskus lähemmin lisää :)

Viimenen tunti (joka yuntu ikuisuudelta) oli pre-calc Algebra... Tori oli siinäkin samassa ja istuttiin kumpikin yhtä kujalla nurkkaan.. No kävi selväksi etten oo mikään kauheen matemaattinen ihminen kun opettaja kirjotti taululle lukuja 5/7 = 1/6 + 1/3 ??? joo mitä ihmettä! Tosin kanssa katottiin yhtäaikaa toisia samalla ilmeellä: ''Mitä ihmettä me tehdään täällä?'' Ja heti kun opettaja huomasi että oon vaihtari, käski mun piirtää numeron 1 taululle. Olin hieman hämilläni ja toistelin että ootko ihan varma? Ja joo, se vaan halus tietää että tehdäänkö me se viiva-1 versio vai se jossa on väkänen. Minä satuin tekeen just sen viivan vaikka yleensä käytän väkäsversiota ja viiva on kuulemma väärin kun yksi tarkottaa että siinä on yks kulma. OK.

No siinä oli mun kokemus amerikkalaisesta high schoolista ja tykkäsin tosi paljon! Ja kun se on ihan täysin erilainen kun Suomessa. Ja kun joku kysyy että kummasta tykkään enemmän, vastaan että en oikee tiiä. Kumpikaan ei oo parempi, ne on vaan erilaisia.

6-0 - 6-1

Tulin just ekasta tennismatsista mikä meillä oli. Ja joo ekasta tennismatsista missä oon ikinä ollu, saatisitten pelannu.. Meijjän piti olla Sinset courtseilla jo 9.30 ja sit siirtyä Higch school courtseille 11, jollon Madisonin ja Andin matsit alko. Madisonin peli loppu aika nopeesti (tunti) ja se pääsi lähteen lounaalle ja me alotettiin Milenan kanssa peli siinä. Joo oon siis Milenan partneri (niinku halusinki) ja me tosiaan pelataan hyvin yhteen. Viakka kummosia tuloksia ei tästä pelistä tullukkaan, meillä oli hauskaa ja oli ihan hyvä kokemus pelata :) Ja ottaen huomioon, että oon elämässäni pelannut tennistä huimat kaks viikkoa ja Milena aikasemmin melkeen vuojen, me pelattiin hyvin. Kun vastustajista toinen oli pelannut 2 vuotta ja toinen tuli tennisperheestä joten oli pelannut melkeen koko ikänsä. Me hävittiin eka set (ei hajua suomennokselle) 6-0 ja toinen 6-1. Ja kun me sit lopetettiin, Andilla oli peli vielä menossa. Mulla kävi sitä niin sääliksi kun lämpötila oli reippaasti yli 30 ja se oli ihan kuolleen näkönen. Meidän peli kesti jotain 45 min. Ja vielä sen jälkeen kun me mentiin Milenan kanssa lounaalla, se pelasi ja itseasiassa kun lähin kotiin, näin kun Andi pääs lähteen. Maanantaina saan sit tietää miten loppujen lopuksi kävi.

Tennis on sinällään aika jännä peli kun se voi kestää vaikka kuinka monta tuntia, eli tiettyä peliaikaa ei ole. Sen oon itekki vasta tajunnu että me pelataan kaks set:iä ja yks set kestää niin kauan että toinen puoli voittaa 6 peliä (tai kaks enemmän jos on vaikka 5-7). Meijjän pelissä se kävi nopeesti.

Tiistaina on seuraavat pelit ja me mennään Jacksoniin joten ollaan se päivä pois koulusta (paitsi aamun eka tunti) ja perjantaina on sama juttu. Meillä tulee oleen aika paljon tällasia päiviä, mutta ei mahda mitää :)

My nightmare just came true!

Ettei voi uskoa miten mua eilen pelotti! Olin niin kauhuissani. Olin ihan rauhassa koneella kun yhtäkkiä mun viereen pomppaa sellanen musta ehkä kaks tai kolmesenttiä iso sirkka (black cricket). Siis mun omassa huoneessa! En tajua ollenkaa mistä se tuli, mutta Steve sano että sirkat pääsee melkeen mistä vaan.. Meinasin saaha kunnon sydärin ja hyvä ku en kiljumaan alkanu. Yritin hakata sitä mun elle -lehdellä, joka on tosi paksu. Ja aina kun tulin lähelle se pomppasi kauheen hypyn ja luulin että se tulee mun päälle :s Sitte ku osiun siihen ja nostin lehen pois, se jatko pomppimista kun täällä on kokolattiamatot eli lattia on pehmee, niin ei se tietenkää kuole silleen.. Sitten se meni vielä mun lipaston alle  ja en uskaltanu olla mun huoneessa enää, mutta toisaalta en uskaltanu lähtee poiskaa ettei se hyppää mun sängylle. Jätin valot päälle kun lähin ylös, kun aattelin että se tykkää pimeestä, niin se ei tuu sieltä lipaston alta pois. Kun en löytäny ylhäältä ketää mua auttaan, tulin takas omaan huoneeseen ja se sirkka oli liikkunu! Yritin taas tappaa sen hakkaamalla sitä ja sitte tajusin jättää sen lehen alle, kun se ei kerran kuollut. Menin sitte uudestaa ylös ja Steve oli siellä ja kerroin sille että mun huoneessa on ongelma. Sirkka joka ei kuole ja jota mä pelkään ihan sikana... Se tuli sit mun huoneeseen ja otti vaan sen käteen ja vei ulos.. Ja Falsy vielä kysy että tapoitko sä sen ja Steve päästi sen vapaaks hyppeleen. En meinannu uskaltautua nukkumaan enää mun huoneessa ku tuollasia otuksia pääsee sisälle.. Ainii, eka asia minkä tietenki tein, oli kuvan ottaminen siitä otuksesta :D

Tämä on se mun huoneeseen eksynyt

Kuva on netistä, että saatte muutki nähä mikä kauhea otus se oli

Can I just close my eyes and sleep?

Aamuherätykset 5.30, toinen kerta jo tällä viikolla, love u!!! Alan tosiaan arvostaan aikasia nukkumaanmenoja. Eilenkin tultiin Falsyn kanssa Stanekeilta (Torin ja Shayn kotoa) vasta 11 aikaan illalla ja tottakai nukahin ehkä kaks tuntia sen jälkeen.. Me käytiin DeriQueenissa (which I love more than my life) hakeen blizzardit, ja kuten aina cookiedoughblizzard ja heaven! Sitten me pelattiin tätä mulle niin tutuksi tullutta peliä ''do you have ... in finland''  peliä mennessämme autopesuun. Se peli on siis Mr Stoehrin (eli Cobyn, mutta pitää alkaa opetteleen sanoon tuolleen kun se on opettaja) lempipeli, kun minä satun oleen lähellä :) Ja jotenkin yllättäen se on tarttunu kaikille tutuille :D Anyway, autopesu oli melko samanlainen kun suomessa. Meillä autoon ei vaan ruiskuteta pinkkiä, keltasta, sinistä ja vihreetä saippuaa pesun aikana.

Blizzardien jälkeen ajettiin Stanekeille ja katottiin leffa Just go with it, ja se oli tosi hyvä. Täällä ei kuulemma oo muuta viihdykettä kun leffat, joten sitä onkin tullu harrastettua :D

Minä, Milena and the greatest Tennis ever!

Joo eli siis tänä aamuna heräsin 5.30 ahkerasti reeneihin jotka alko 6.15.. Oikeestaan mulle on helpompi herätä tosi aikasin, kun sillon tiiän, että mun on ihan pakko herätä. En kyllä tiiä miks ei olis pakko kun oon menossa 9 kouluun :D No jaa reenit on tosi mukavia, kun niihin sit vaivautuu menemään ja ihmiset siellä on aivan hirmu kivoja :) Ja kun meille on nyt tullu pari uutta (tosin pelanneet ennenkin joskus muinoin) on kiva huomata etten oo enä se kaikkein onnettomin pelaaja :D Oon itseasiassa näiden melkeen kahen viikon aikana kehittyny aika hyväks. Tänään saahaan kello 6 iltapäivällä meidän uniformut ja olin tosi pettynyt kun kuulin että tytöt saa tennishameet :( Joo kyllä mä tykkään hameista, en vaan kovasti niitä käyttele, ja toiseksi: tennishameet ei vaan tule näyttään hyvältä mun päällä :(

Nothing new, I'm still here :)

Mulla ei nyt varsinaisesti oo mitään asiaa, mutta huvikseni kuitenkin kuulumisiani kertoilen :) Steven vanhemmat kävi illallisella lauantaina, ja ne oli tosi mukavia. Steven äidin sukujuuret tulee ruotsista, joten se oli kauheen kiinnostunu Suomesta ja halusi nähä kaikki mun kuvat mitä mulla meidän ihanasta maastamme on. Se luetteli jotai ihme kaloja jota se on lapsena syöny, kaikki oli ruotsinkielisiä joten enhän mä mitää tajunnu :D Aattelin ruveta ylläpitään mun ruotsinkielen ''taitoa'' lukemalla yhen ruotsalaisen tytön blogia. Eilen luin sitä vähän ja olin tosi yllättyny ku tajusin mitä se kerto siinä :)

Lauantaina oli siis ne vauvaklutsut ja sit iltapäivällä niiden jälkeen olin skypessä suomeenpäin :) Kiitos ihanat, oli ihana nähä teitä ja jutella teijjän kanssa <3

Sunnuntai-aamuna heräsin seittemältä ja laitoin äitille viestiä, että sopiiko niille puolen tunnin päästä skypekeskustelu :) Ja puoli 8 mun aikaa heräsin uudestaan (kello herätti puolen tunnin unilta), otin koneeni ja suuntasin vaatekomerooni. Tämä sen takia, etten herättäis muita kun oli kuitenki aikanen sunnuntaiaamu :) Oli ihan mahtava jutella äitin ja iskän ja valtsun kanssa ja nähä nekin ja näin jopa vilauksen rakkaasta läskistä ja laiskasta koirastamme :D Paljo tuli selitettyä ja asiaa oli :) Onneks on tää netin ihmeellinen maailma :D

Starbucks

Sunnuntaaina me suunnattiin koko perheen voimin Casperiin, joka siis on kaupunki parin tunnin päässä täältä Rivertonista. Tarkotus oli siis mennä koulukampe ostoksille, kun täällä nyt ei ole kuin yks vaatekauppa (lukuunottamatta cowboy-vaatekauppaa). No joo ostin kyllä melkosesti kamaa ja tili näyttää melkeen nollaa :D En mä toki pelkästään itelleni ostanu kaikkee. Vaan lähetän pian yllätyksiä suomeen, varautukaa ;) Mutta anyway, sanoisin että tässä osavaltiossa, ja kaupoissa joissa minä kävin (ja jota siellä edes oli) on melko samanhintasta ku suomessa. Tosin tietenki rahan arvo on eri. Ja tietenki kaikkeen pitää laittaa verot päälle. Se on siis se amerikkalainen juttu, joka osavaltiossa on oma veroprosentti, joka tulee ostosten päälle. Se että ne ei oo valmiina siinä, johtuu siitä, että kauppiaat haluaa osoittaa meille sen mitä ne pyytää siitä tuotteesta ja mitä valtio ottaa erikseen. Näin meille leirillä selitettiin. Wyomingin veroprosentti on 5% joten aina se vaan lisätään ostoksiin. Onneks oon nii tosi hyvä tuossa matikassa ;)

Ja nyt juusri puolisen tuntia sitten tulin aamureeneistäni, jotka nykysin alkaa siis jo 6.15. Lauantaina olis ekat pelit. No jaa, saa nähä mitä siitäki tulee :)

Postipaketista EF:ltä Bostonista :) I'm living the dream but it's true.

One American experience

Mun tänpäiväinen american experience oli siis nämä niin amerikkalaiset babyshowerit eli vauvvakutsut. Ja kaiken minkä niistä entuudestaan tiesin oli peräisin telkkarista ja elokuvista. (Itseasiassa kaikki mitä osaan on niistä peräsin, kuten oon kaikille täällä selittäny: en osaa kirjottaa mitään englanniksi ja osaan puhua tätä kieltä, koska katon niin paljon telkkaria) Mutta anyway kutsut oli oikeestaan just niinku kuvittelinki, melkeen ainakin.

Kun saavuttiin autolla tän naisen pihalle, ka reakstioni oli melkonen yllätyneisyys. Pihalla oli saman verran autoja kun kirkon pihalla sunnuntaisin. Ja kaikki oli tullu vauvvakutsuihin, kaikki oli naisia, kaikki oli tän raskaana olevan naisen ystäviä. No kun sitten astuttiin sisään taloon, vastassa ei odottanutkaan tuleva äiti, kuten olin olettanut, vaan tämän ystävä, joka oli ilmeisesti järjestäny koko kutsut. Ja tämä nainen ohjasi meidät heti keittiöön, missä oli leveä ''baaritiski'' täynnä kaikennäkösiä herkkuja. Melkeen kaikkia maisoin (jotain epämääräsen näkötä jossa oli sieniä en maistanu) ja huomasin, niinkun ennenkin näiden kakuissa ja jälkkäreissä (paitsi jäätelössä), niissä on aina jotain ihan liikaa. Joko suklaata, kermaa, juustoa, mitä tahansa. Suklaa-vadelma-juustokakku oli tosi hyvää, mutta se juusto maistu siinä ihan liikaa niin ei olis voinu enempää kun yhen palan syyä :) Sitten oli täytetty French toast, jossa oli aivan liikaa sitä ranska osiota (en tiiä mitä se oli) joten se maistu liian makealta toastiksi. Oon huomannu että täällä tykätään joko tosi suolasesta tai tosi makeasta. Se on jo liikaa kun aamupalalla syödään joko paahtoleipää kauheen sokerihillomöllön kanssa tai rasvasen ja suolasen peanutbutterin (eli maapähkinävoin) kanssa. Tätä maapähkinävoita on muuten jokapaikassa. Myslipatukoissa, kekseissä, sandwicheissa, muroissa ja lista jatkuu...

No anyway (osaan niin loistavasti eksyä polulta) babyshowerit jatku sit arvausleikillä. Ulkona terassilla oli pieni pöytä, jossa oli kuus vauvvantarviketta ja niiden hinta piti arvata. Sen jälkeen yks niistä miljoonista naisista alko kertoon hintoja ja se joka arvasi lähimmäksi, menemättä kuitenkaan yli, sai palkinnon. Minä arvasin numero ykkösen lähimmäksi. Se oli joku vauvojen omenariisipuurohomma ja palkintona oli kasvi. Kyllä vain. Annoin kasvin Kristylle selittäen kuinka oon kaikista ihmisistä surkein pitään huolta jostain kukasta. Painoksi tälle kerroin että mulla on omassa huoneessa muovikaktus, joka on sekin kuolemaisillaan.

Loppu aika kutsuilla (ja se kesti reilusti tunnin) meni tulevan äidin availlessa paketteja, joita vieraat oli tuonu. Se olikin eka kerta kun tajusin kuka naisista oli tämä äitsykkä. Se olikin se asia jota ihmettelin, kun vauvvakutsujen päähenkilöä ei esitelty kun vasta siinä vaiheessa. Eikä niiden miljoonien naisten keskeltä huomannu edes tätä paisunutta mahaa. No pakettienavaus vaiheessa tajusin miten nerokkaita nämä amerikkalaiset naiset on. Ne kerää ympärilleen kauheena ystäviä, ja sitten kun ne on raskaana, kutsuu nämä ystävät vauvakutsuille, ilmanmuuta lahjat mukanaan. Tällä tavalla tulevat vanhemmat saa kaiken mitä vauva tarvitsee kymmenistä eri asukokonaisuuksista käytännöllisiin vauvantalkkiin ja vaippoihin, kosteusvoiteeseen, moniin eri vauvapeittoihin ja pehmopossuihin. Miksei naiset suomessa ole tajunnut tällasta? Eli kuulkaa kaikki mun ystävät, sitten jos joskus tulevaisuudessa (milellään kaukana siellä) olen raskaana, järjestän tällaiset kutsut, ja velvoitan teitä tuomaan mun vauvalle kivoja lahjoja ;D

Nebraska part 2

Olen ehkä aikataulusta hieman myöhässä kun kaks viikkoo Nebraskan reissun jälkeen alan kuvia laittaan :) No puolustuksi sanon, että tänään vasta sain kuvat Tomilta, joten selitän nyt sitten kuvan kanssa what happened in Nebraska Harrison.

 Tämähän oli tietysti yksi pakollinen tehtävä matkalla Nebraskaan. As you can see olen ollut Nebraskan ja Wyomingin rajalla :D Ja taustalta voi muuten nähdä kivat ukkospilvet, joita on muuten näkyny melko paljon täällä :)

 Tämä taas oli ensimmäinen asia mitä me tehtiin kun päästiin Tomin perheen Ranchille. Jjep, kerättiin kananmunia ja ihan kanojen kopista tai miksi ne nyt sitä kutsuukaan :)

Ja tässä kuvassa, kuten kuvasta näkyy, kieritämme heinäpaalua Fallynin kanssa alas öö navetasta??

 Luulin että tässä kuvassa paistan smoorea (toisin sanoen vaahtokarkkia) mutta huomasin sitten että se on nakki :) Ja täällä sitä kutsutaan hot dog :iksi, ja tosiaan pelkkää nakkia. Outo asia minkä olen huomannut on, että täällä nuita sämpylöitä, tulee ne sit hampurilaiseen tai hot dog:iin, ei lämmitetä vaan pelkkä pihvi/nakki lämmitetään.

 Tämä on nyt se mun ihan ite tekemä smoore. Kaks keksiä, kaks vaahtokarkkia ja ''muutama'' pala suklaata. Mun smooressa taisi olla vähän enemmän muutamaa kun muitten ;)

 Kylässä, nimeltä Harrison oli siis menossa 125 -vuotis juhlat, joiden kunniaksi kaikki ranchit valmisti oman kulkueensa osan, ja tässä me autetaan Tomin äitiä tekemään julisteita :) Ja alemmassa kuvassa näkyy siis valmiina koko lava ja grandma Jackien kaikki lastenlapset.

 Tässä kuvassa on koko matkaseurueemme - Lexington, joka oli jo tätä kuvaa otettaessa nukkumassa. Kuvassa on vasemmalta Caleb, (alapuolella) Fallyn, minä, Tomi ja Coby. Me ollaan juhlan päätöstanssiaisissa. Tanssit oli muuten yks hauska juttu mun American experience listalla. Ne oli vähän niinku latotanssit ja siellä tanssittiin niitä ihme cowboy -tansseja ja tosiaan myös Huugie Puuki tai mikä lie lasten laulun mukaan.

 Ja sitten oli tämä tiputanssi... Me seisottiin Cobyn, Calebin, Fallynin ja Cracen (Tomin veljen tyttö) kanssa seinustlla ja joku mies tuli siihen sanomaan Cobylle että, mulla olis tuolla pari seinäruusua, jos sun lapset haluais tanssia. Coby sano vaan okay, halutessaan päästä miehestä eroon. No se mies palas takasin maailman ihmeellisimpien ''lasten'' kanssa. Hän esitteli jälkikasvunsa. Tyttö, jonka nimi oli muistaakseni Amy, oli 15 -vuotias ja hän näytti (valehtelematta, ja anteeksi) kymmenen vuotiaalta hobitilta.. Ja mies kysyi Calebilta tanssisiko tämä Amyn kanssa ja Cabes toisteli hätääntyneenä sanoja: No, no, I can't dance, no. Ja Falsi piiloutu isoveljensä taakse ja Crace Cobyn taakse. Seuraavaksi mies tarjosi poikaansa minulle... Poika oli minua lyhyempi (kuten kuvasta näette) ja näytti ihan kolmekymppiseltä mieheltä.. Ja mulla ei ollu enää ketää kenen taakse piiloutua, joten jouduin mukaan tiputanssiin tämän mies/pojan kanssa.

 Näitä tuuli/vesimyllyjä oli koko Hrrison ja sen pellot täynnä. Ja pitihän Tomin saada meistä kuva sen vieressä. En tarkalleen tiiä miten ne toimii, mutta jotain mun päähän jäi kun Tomi selitti: tuulen voimasta prupelli pyörii ja se pumppaa vettä sen edessä olevaan isoon saaviin jostain pohjamudasta.. Ja seuraavassa kuvassa juon ihan oikeesti siitä putkesta, josta se vesi, maan alta tulee. Ja tuossa savissa ui muuten kolme tai neljä kultakalaa btw.

 Ja tässä näette Lexingtonin, eikö vaan ookki ihana! Ja ainoa mitä se meille sano oli No! Sulonen lapsi :)





















Tässä on kyltti Harrisonin kylästä ja numero 291 on population eli asukasluku..Tomi sano että suurinosa ihmisistä on toisilleen sukua.

 Ja tämä oli tällanen juttu, mikä poikien oli pakko saaha tehtyä, kun kerran tuon nimiseen kylään pääsivät. Ja asukasluvusta päätellen, ei tälläkään puolella maapalloa niin kovasti nuita decentejä miehiä tapaa ;)

Jos saatte kyltistä selvää, matkalla takasin Rivertoniin tuli vastaan kylä, jonka asukasluku on 4.

Siinä oli suurimmilta osilta mun seikkailu Nebraskassa. Thank you :)

Mission accomplished!

Goodbye pitkät yöunet, hello aamutreenit 6.30! Jep, pääsin aamutreeneihin, enkä aio valittaa aikasesta herätyksestä kun olen niin ilonen että pääsin reenaan aamuisin ja nyt mulla on parempi mahdollisuus päästä varsityyn :D Ja sitäpaitsi, mun aamulenkkeilyt on vähän jääny siihen neljään kertaan, joten tämä on hyvä alku mun uudelle terveelliselle urheilijaelämälle :) (Heini btw, sorruin :( ja kuten arvasin, meni koko levy kerralla) Ainii, onnistuin lyömään itteeni tennismailalla sääreen ja nyt siinä on pikku patti :D

Tänään meillä oli koululla tapaaminen vaihtareitten ja meidän ''tuutoreitten'' kanssa ja ne esitteli meille koulua ja kerto opettajista ja tunneista. Siellä oli samaan aikaan menossa freshmenien rekisteröityminen ja siellä oli aika hitosti porukkaa. Kaikki käytävät oli täynnä pelokkaita, äänekkäitä ja vähän vähemmän äänekkäitä 14 -vuotiaita. Anyway, koulu on vielä hämmentävämpi paikka kun tajusinkaan. Se on niinku iso neliö, jonka keskellä on kirjasto. Ja sen neliön joka sivusta lähtee sellanen U -kirjaimen muotonen käytävä. Kaikki näyttää samalta joka suunnasta, olen confused.. But I hope it gets better :) Mutta onhan siellä niitä oppilaita jotka on enemmän kun ilosia auttaan meitä.. Tänään just, sellanen aivan ihanan suklaanruskeasilmäinen poika tuli kiertään koulua meidän kanssa ja yritti saaha mut ja muut ostamaan opiskelijakalenterin. Se oli kauheen kiinnostunu suomesta ja kun jäätiin sinne koululle vielä oottaan Calebin pääsyä pois id- korttijonosta, se alko jutteleen mun kanssa ja yritti kaupata sitä kalenteria mulle joka kerta kun käveltiin ohi siitä :)

Tänään aloin vihdoin miettiin sitä pakettia suomeen ja kun kysyin Kristyltä ja Steveltä mitä voisin siihen lähettää, niillä oli ihan valtavasti kaikkee Wyoming -tavara ideoita ja jopa jotain perinteisen Amerikkalaista :) Wait for it ;) Huomenna lähden tavaran metsästämioseen.

En siis vieläkään ole shoppaillut mitään kouluun, enkä luutavasti ehdikkään, joten pitää nyt tyytyä kahtiin farkkuihin ja muutamaan decentiin paitaan :) (tuli oikeesti ongelma kun en osaa suomentaa sanaa decent, joten olkoon suomentamatta) Tällaista muuten tapahtuu aika paljon nykyään, alan hukkaamaan suomenkielisiä sanoja :) Ja olen tosiaan alkanut ajattelemaan englanniks (tosin sitä itseasiassa tapahtu jo aikasemminki) ja välillä se tuntuu jopa helpommalta kun suomeksi ajatteleminen.

Ja olen totally koukussa DQ :n jäätelöön ja blizzardeihin, Oh my god ne on hyviä! Ja jäätelö on muutenki parempaa täällä, paljon kermasempaa ja täynnä makua (vaikkakin varmaan makuaineita enemmänki). Ruokaa on täällä perheesssä ainakin tähän mennessä ollut tosi hyvää. Kuun nämä syö kanaa ja pastaa ja possua, ja just niistä mäkin tykkään. Ei oo yhtään tarvinnu nirsoilla. Ja suomalaisen ruuan kokkaamisessa tulis se ongelma, että me syödään paljon lihaa ja Falsi on kasvissyöjä. Toki Kristy tekee sille aina oman ruuan jos me syödään lihaa, mutta musta olis väärin ettei Falsi sais suomalaista ruokaa, mutta eihän sille mitään voi :) Pitää vaan keksiä sopiva muunnelma.

Anyway, kuukausi menny, ja tähän asti ei mitään suurempia valituksia :)

Uusi harrastukseni: Tennispallojen mäiskiminen vastapuolella pelaavan pojan sukukalleuksille.. öö

Tänää oli siis mun ekat tennistreenit, vaikka oikeestaa ne alko jo eilen aamulla. Olin siellä aamulla eilen, mutta en saanu treenata kun mulla ei ollut vielä mun terveystodistusta, joten coach sano ettei tarvi tulla iltapäivällä eikä huomenaamuna. OK, that means että olen jv joukkueessa, mikä on tosi ärsyttävää :( Koska tällöin en saa pelata paljon ollenkaan. Toivon kovasti että asia muutuisi :) Onhan tässä aikaa parantua, ja päästä varsity joukkueeseen. Varsity joukkue on siis ns. parempi joukkue, joka on ilmeisesti tarkotettu senioreille (saatan olla väärässä), mutta siinä pelaa kaiken ikäset, jos ne on hyviä. JV on sit junior varsity, ja meidän koulussa siinä on kaikki kauniistisanottuna vähemmän hyvät. Varsityssä pitää olla 8 tyttöä ja 8 poikaa, minkä takia suurinosa tytöistä pääsee siiihen kun meillä taitaa just olla 7 tyttöä :) En silti tajua miksi minä olen  JV:ssä :(

No lopetan tuon valittamisen siihen :) Ekat treenit oli ihan kivat ja oikeesti tykkään tenniksestä. Treenit ei ollu rankat ollenkaa, mutta tämä 80 asteen kuumuus sai sen tuntumaan maratoonijuoksulta. Tajusin ainaki että huomiselle hommaan jonku lippalakin :) Milena on toinen vaihtarityttö siellä, ja toivon että siitä tulee mun pari kun me pelataan hyvin yhteen ja se on nii älyttömän mukava :) Milena on täällä vaan puoli vuotta, enkä ihmettele, kun se on vasta 15 :) Ja saksalaine btw. Joo ja tuo otsikko, näin alko mun tennis, kun me vaan lyötiin palloja nii mun sattu aika monesti osuun siihen yhteen poikaan. Ja epämieluisaan paikkaa. I'm sorry.

Me siis käytiin sunnuntaina pelaamassa perheen kanssa tennistä, ja osoittauduin ihan hyväksi ja tajusin säännöt ja kaikki pisteytykset yms. vaikka Steve ne englanniksi selittikin. Mutta treeneissä sitten en osoittanu mitää huippulahjakkuutta.

Huomenna olis mun rekisteröityminen koululle ja ID -kortin saanti, ja sen kuvan ottaminen. Ja saan tunnuksen mun lokeroon, jee :) Shay hakee mut aamulla kaheksalta, eli taas aikanen herätys.. Good night US and good morning Finland.

BBQ

Okei tämä nyt on toinen postaus tälle päivälle, mutta en nyt halunnu kertoo kahesta ihan täysin eri asiasta kerralla :) Elikkä aamupäivä oltiin patikoimassa ja nyt illan oltiin BBQ partyissä Staceyn ja Deanin luona. Ja siellä Joan muuten asuu niiden vaihtarina (se espanjalainen poika tien toisella puolen). Sinne siis kokoontu kaikki (paitsi yks joka on lomareissulla) vaihtarit ja niiden host perheet tältä alueelta. Vaihtareita oli yhteensä 5 (minä mukaanluettuna) ja sit oli meidän perheet sekä Shay ja Dani, jotka toimii ns. tuutoreina meille vaihtareille.

Me saavuttiin sinne toiseks viimesenä, mikä oli kiva kun melkeen kaikki oli jo siellä ja oli päässy jutun makuun (ei vaivautuneisuutta) ja me vaan sit liityttiin mukaan :) Stacey ja Dean grillasi meille hampurilaisia ja pöytä notku erilaisista salaateista, joten nälkä ei jääny ainakaa :) Sit meidän IEC pariskunta päätti järjestää esittelykierroksen, jossa meidän piti esitellä kaikille hosteille ittemme ja kertoa miks haluttiin tulla tänne jne.. Sitten ne vei meidät sisälle taloon ja jututti meitä kerralla ja kävi läpi kaikkia samoja asioita, joita on käyty koko viimevuosi :) Joten jätin sen kuuntelemisen vähemmälle :DD Sit kun me päästiin ääneen, huomasin että tykkään puhua :D (sikäli aika hauskaa minulta, kun minut tunnetaan melko hiljasena tyttönä, ainaki ennen) Kerroin omista kokemuksista, ja mulla oli jopa hyvä vinkki koti-ikävään :) Sen tosin kuulin yheltä suomalaiselta returneelta meidän orientation meetingissä Oulussa. Että vinkiks vaan, jos koti-ikävä yllättä, tee jotain suomalaista host-perheesi kanssa, leivo vaikka pullaa tms :) Ja hei en toki ollut ainoa joka puhu :D

Sitten päästiin paistaan niitä smooreja, jotka on muuten tosi hyviä. Sitä olin jo kokeillut Nebraskassa sillon, mutta yhtä hyviä ne oli nytkin :) Joan oli ihan innossaan ja sillä oli koko naama vaahtokarkissa :D

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava tavata kaikki muut vaihtarin (paitsi Dina) ja jutella niiden kanssa niiden kokemuksista jne. Huomattiin muuten Milenan ja Janninan kanssa, miten Landerin tytöt (ei-vaihtarit) oli kauheen kiinnostuneita Joanista, ja jutteli vaan sen kanssa, eikä edes vilkassu meihin päin. Musta se oli aika hauskaa kattoa :D Mutta niinku Milena sano: ''we'll see at school, when all the guys come to us'' ;)

Hiking, 7 miles.. Too much :D

Tänään oli kello 9 lähtö patikoimaan (kai hiking on patikoimista??) vesiputouksille Landeriin. Me lähettiintäältä meidän talolta Staceyn (Kristyn siskon) autolla Landeriin päin. Caleb raasu oli ainut poika meidän matkassa. Staceyn teini-ikäiset tytöt Shay ja Tori oli mukana ja minä ja Fallyn ja äidit myös tietenki :) Cabes on vissiin aika tottunut matkaamaan näitten seurassa, kun ei tuntenu oloaan yhtään harmistuneeksi kun me kaikki muut oltiin innokkaita meneen shoppaileen samalla :)) No anyway, mentiin siis autolla Landeriin ja sinne paikalle, mistä reitti putouksille alko. Joo ja matka oli siis 7 mailia ylös vuorille (okei yhteensä ylös ja alas), ja kun piti tosiaan kävellä ylös kuivaa ja kivikkoista vuoristopolkua. oli se aika rankkkaa. Hyvää peppu- ja pohjereeniä muuten :D

Näkymät siellä oli ihan uskomattoman kauniita, vaikka välillä ei voinu edes kattoa kun piti keskittyä mihin astuu (ekaks, siellä oli kiviä, kallionjäämiä? ja toiseks hevosen paskaa??mitä, joo) Ja niitä on toisaalta ihan mahdoton kuvailla, joten saatte kuvia katsoa. Mun kameralla mikään vaan ei pääse oikeuksiinsa :)

Wolverines!

Aah lenkkeily on niin ihanaa!! En tajua miten joskus jaksoin rinteelle juosta :o Heki ei kule, keuhkot ei kestä.. Voiko kolme viikkoa urheilematta vaikuttaa noi paljon :) Okei mulla on nuha (turvaudun tähän selitykseen).

Tänään pääsin taas vaihteeksi käymään koululla, kun Kristyllä oli school counsler meeting. Tapasin siellä sit jo joitaki joita olen jo tavannut, mutta myös muita ikäisiäni nuoria :) Tori itseasiassa sano että munki pitäs liittyä siihen kun ne tekee kaikkea kivaa :) Ja joo Caleb on siinä myös ja Shay on puheenjohtaja. No anyway (tuota tulee muuten sanottua melko paljon) siellä nyt äänestettiin tänää homecoming teemasta ja oli kiva olla mukana ja kattoo mitä äänestettiin ja mitä ehdotuksia oli :) Muistaakseni niitä oli muuten ''circus'', ''80's'', ''New York'', ''Star Wars'' (kyllä ihan oikeesti kaks poikaa pisti ehdotuksen, tosin he olivatkin ainoat jotka äänesti) ja siinä kai ne oliki :) No enimmistö äänesti ''80's'' vaikka musta tuo circus olis ollu aika siisti :)  En vielä ihan kunnolla ole saanu käsitystä miten täällä tuo homecoming toimii, mutta eiköhän se siitä :DD Ja pääsin taas kierteleen koulua ja selvitin myös koulun maskotin, mikä on Wolverine. Käännettynä se ahma. Siellä koulun vitriinissä on täytetty ahma jolle on laitettu valmistumislakki ja silmälasit :) Se on ihan huippu! Pitää ottaa kuva siitä joku kerta :)

Tänään oli ihana dinner ''isovanhempieni'' ja ''serkkujeni'' sekä ''sisarusteni'' kanssa. (En vieläkään osaa niitä kutsua oikeesti sellasiksi.. Ei tunnu luontevalta, mutta nuo lainausmerkit näyttää inhottavilta :(..) No kuitenki, käytiin The Bull -nimisessä ravintolassa ja siellä oli tosi hyää ruokaa :) Tori ja Falsy on molemmat kasvissyöjiä, ja tämä nimenomainen raavintola oli pihviravintola :) Olivat kuitenkin molemmat käyneet siellä ennenkin, joten no worries, molemmat tiesi mitä tilata :) Tämän jälkeen tultiin kotiin ja katottiin aivan ihana mieleenpainuva, koskettava ja ajatuksia herättävä leffa: Soul Surfer. Nimi ei ehkä kuulosta kuvailemaltani, mutta se kertoo teini-ikäisestä tytöstä, joka on surffannut koko elämänsä ja joutuu sit hain hyökkäyksen kohteeksi ja menettää vasemman kätensä. Elokuva perustuu täysin tositapahtumiin. Se on ihan uskomaton selviytymistarina ja opettaa, että ei koskaan saa antaa periksi.

Ei kai muuta, huomenna hiking to the falls and BBQ at Stacey's and see all the other exchange students!