One American experience

Mun tänpäiväinen american experience oli siis nämä niin amerikkalaiset babyshowerit eli vauvvakutsut. Ja kaiken minkä niistä entuudestaan tiesin oli peräisin telkkarista ja elokuvista. (Itseasiassa kaikki mitä osaan on niistä peräsin, kuten oon kaikille täällä selittäny: en osaa kirjottaa mitään englanniksi ja osaan puhua tätä kieltä, koska katon niin paljon telkkaria) Mutta anyway kutsut oli oikeestaan just niinku kuvittelinki, melkeen ainakin.

Kun saavuttiin autolla tän naisen pihalle, ka reakstioni oli melkonen yllätyneisyys. Pihalla oli saman verran autoja kun kirkon pihalla sunnuntaisin. Ja kaikki oli tullu vauvvakutsuihin, kaikki oli naisia, kaikki oli tän raskaana olevan naisen ystäviä. No kun sitten astuttiin sisään taloon, vastassa ei odottanutkaan tuleva äiti, kuten olin olettanut, vaan tämän ystävä, joka oli ilmeisesti järjestäny koko kutsut. Ja tämä nainen ohjasi meidät heti keittiöön, missä oli leveä ''baaritiski'' täynnä kaikennäkösiä herkkuja. Melkeen kaikkia maisoin (jotain epämääräsen näkötä jossa oli sieniä en maistanu) ja huomasin, niinkun ennenkin näiden kakuissa ja jälkkäreissä (paitsi jäätelössä), niissä on aina jotain ihan liikaa. Joko suklaata, kermaa, juustoa, mitä tahansa. Suklaa-vadelma-juustokakku oli tosi hyvää, mutta se juusto maistu siinä ihan liikaa niin ei olis voinu enempää kun yhen palan syyä :) Sitten oli täytetty French toast, jossa oli aivan liikaa sitä ranska osiota (en tiiä mitä se oli) joten se maistu liian makealta toastiksi. Oon huomannu että täällä tykätään joko tosi suolasesta tai tosi makeasta. Se on jo liikaa kun aamupalalla syödään joko paahtoleipää kauheen sokerihillomöllön kanssa tai rasvasen ja suolasen peanutbutterin (eli maapähkinävoin) kanssa. Tätä maapähkinävoita on muuten jokapaikassa. Myslipatukoissa, kekseissä, sandwicheissa, muroissa ja lista jatkuu...

No anyway (osaan niin loistavasti eksyä polulta) babyshowerit jatku sit arvausleikillä. Ulkona terassilla oli pieni pöytä, jossa oli kuus vauvvantarviketta ja niiden hinta piti arvata. Sen jälkeen yks niistä miljoonista naisista alko kertoon hintoja ja se joka arvasi lähimmäksi, menemättä kuitenkaan yli, sai palkinnon. Minä arvasin numero ykkösen lähimmäksi. Se oli joku vauvojen omenariisipuurohomma ja palkintona oli kasvi. Kyllä vain. Annoin kasvin Kristylle selittäen kuinka oon kaikista ihmisistä surkein pitään huolta jostain kukasta. Painoksi tälle kerroin että mulla on omassa huoneessa muovikaktus, joka on sekin kuolemaisillaan.

Loppu aika kutsuilla (ja se kesti reilusti tunnin) meni tulevan äidin availlessa paketteja, joita vieraat oli tuonu. Se olikin eka kerta kun tajusin kuka naisista oli tämä äitsykkä. Se olikin se asia jota ihmettelin, kun vauvvakutsujen päähenkilöä ei esitelty kun vasta siinä vaiheessa. Eikä niiden miljoonien naisten keskeltä huomannu edes tätä paisunutta mahaa. No pakettienavaus vaiheessa tajusin miten nerokkaita nämä amerikkalaiset naiset on. Ne kerää ympärilleen kauheena ystäviä, ja sitten kun ne on raskaana, kutsuu nämä ystävät vauvakutsuille, ilmanmuuta lahjat mukanaan. Tällä tavalla tulevat vanhemmat saa kaiken mitä vauva tarvitsee kymmenistä eri asukokonaisuuksista käytännöllisiin vauvantalkkiin ja vaippoihin, kosteusvoiteeseen, moniin eri vauvapeittoihin ja pehmopossuihin. Miksei naiset suomessa ole tajunnut tällasta? Eli kuulkaa kaikki mun ystävät, sitten jos joskus tulevaisuudessa (milellään kaukana siellä) olen raskaana, järjestän tällaiset kutsut, ja velvoitan teitä tuomaan mun vauvalle kivoja lahjoja ;D