Feels like something is missing, part of me is gone. I'm empty.

Näinkin surullinen voin olla kun tennis on nyt sitten loppunut lyhyen kautensa jälkeen. Tänään koulun jälkeen tuli yhtäkkiä niin kauheen tyhjä olo. Joka päivä kesälomalla, mulla oli kahet reenit päivässä ja kun koulu alko, oli reenit aina koulun jälkeen. Kertaakaan en missannu yhtiäkään reenejä, enkä yhtäkään pelireissua. Nyt en enää nää joka päivä koulun jälkeen samoja naamoja, kun koulussa ei ole aikaa jutella, hyvä kun vilaukselta näkee. Ja reissujakaan kun ei enää oo niin en nää niitä loppuja (poikia) joita ei meidän tyttöjen reeneissä näy. Torstaina meillä on viimenen tapaaminen koko joukkuuen kanssa. Toivon vaan ettei se jää viimeseksi osan niistä kanssa, kun niistä on tullut niin hirveän tärkeitä ystäviä :)

Syksy alkaa tosiaan näyttää kyntensä, lehdet on ihanan värisiä ja tuuli puhaltaa viileää ilmaa.  Koulu ei silti tunnu yhtään kivemmalta. Tai ainakaa osa siitä :) Just yritin mun digital photography läksyjä tehä. En oikeen tykkää koko hommasta. Valokuvaaminen on ihanaa, mutta se opettaja ei ole ihan paikalla.

 

Osa kuvista on itseasiassa mun digi.photog. tunnille, kun nyt kerranki pääsin kuvaan kotona :) (tai itseasiassa viitsin kun ekaa kertaa edes teen kotiläksyjä sille tunnille).  Ja kun kerran viitsin alkaa kotona kuvaan nii päätin sit ottaa kuvan meijjän talosta, kun ei kukaan sitä vielä nähny ole :)

Suomen lippu Suomesta autotallin seinällä :) Ylpeä(kö?)

Talo takapihalta. Mun huone on kellarikerroksessa tuon ihmeellisen näkösen ritiläikkunan alapuolella..

Talo etupihalta

Mun paksu käteni avaamassa autotallin ovea. (tätä ovea me yleensä käytettän, vieraat käyttää toista)