4 kuukautta Richmondeilla

Neljä kuukautta on nyt tullut asusteltua tässä Richmondien ihanassa perheessä, ja yhä vieläkin tunnen täydellisesti sopivani tähän perheeseen :) Aina on toki hetkiä jolloin en tunne kuuluvani tänne ja usein se johtuu siitä, että neljässä kuukaudessa en ole kaikkea ehtinyt niiden tavoista ja varsinkaan muistoista oppia. Ja kun ne muistelee vuosien takaisia, tunnen itseni ulkopuoliseksi kiinnostuneeksi kuuntelijaksi. Tämä ei kuitenkaa mua ollenkaa vaivaa, mielenkiinnolla aina kuuntelen ja sehän on ihan selvää, että vuosia yhdessä ollessa kertyy hieman enemmän muistoja kun neljässä kuukaudessa ja se on ihan okei :) Odottelen innolla niitä muistoja mitä mulle kertyy tästä perheestä, kavereista täällä, koulusta ja ihan kaikesta täällä :))

Tänää meinasin tosiaan ahistua koulussa, kyyneleet oli herkässä myös. Me saatiin sellanen tooosi iso essee kirjotettavaksi ja mä olin ihan paniikissa, kun en tajunnut koko aiheesta yhtään sanaa, konteksti oli hukassa ja muutenkin olin kujalla. Opettaja odottaa näiltä oppilailta niin paljon, kun heritage on muutenkin vaikeampaa tasoa.. Tiiän että se ei odota multa samaa, mutta en voi sille mitään, että haluan näyttää edes hieman paremmalta, kun tyhmä vaihtari joka ei tajua mitää, ei sen tarvi tehä mitää.. Tunsin itteni niin tyhmäksi! Ja en halua näyttää tyhmältä. Ja mua inhottaa kysyä opettajilta kun se saa mut näyttään tyhmältä. Ja mun opettaja on mun hostäiti ja tiiän että se ymmärtäis, mutta en halua että muhun ollaan millään lailla pettyneitä.. En halua että musta ajatellaan että ei se oo tyttö oppinu mitää täällä ollessa.. Tuli vaan ihan sama tunne kun ekalla enkun tunnilla syksyllä.