perjantai 25. toukokuuta 2012

Jotain, mitä en ikinä unoha..

Eilen oltiin menossa lounaalle, minä, leon, joey, jon, brandon ja taylor. Ei mahuttu kaikki joeyn autoon joten jon meni taylorin kanssa. Me päästiin just parkkipaikalta poissa kun huomattiin taylorin auto, ja yhen whitneyn auto tiellä taylorin etupuskuri rutussa. Me nähtiin taylor seisomassa autonsa vieressä ja jon istumassa maassa pää polvissa. Joey ajo autonsa tien reunaan ja mä aloin huutamaan brandonille "get out! get out!" jne koska se istu etupenkillä ja mä keskipenkillä ajajan ja etupenkin välissä. Heti kun pääsin ulos autosta juoksin jonin luokse ja se nosti päänsä ja heti kun näin sen kasvot aloin itkeen. Jonin kasvot oli ihan veressä ja se veri tippuili sen syliin ja käsille. taylor alko selittämään joeylle mitä tapahtu ja kuuntelin samalla. Taylor oli siis kuski, ja ilmeisesti kaikki Whitneyn edessä oli yhtäkkiä pysähtyny ja whitney oli hidastanu ja pysähtyny kans. Taylor ei ollut kiinnittäny huomiota ja ole sitten ajanut liian lähellä jonka syystä se ei huomannu kun whitney hidasti ja taylor jarrutti lujasti, mutta oli jo liian myöhästä. Samaan aikaan Jon oli laittamassa turvavyötä ja samalla kattomassa ipodiaan, kun taylorin auto törmäsi whitneyn autoon ja airbagit aukesi ja koska jonilla ei ollut turvavöitä kiinni ja kun se oli kumartunut ipodiinsa se airbag iskeyty suoraan sen naamaan ja mursi sen nenän ja iski sen hampaat.

Joku oli jo soittanu 911 kun me tultiin paikalle mutta heti kun sain itteni koottua soitin jonin hostäitille, joka on meidän IEC ja kun aloin selittään mitä tapahtu aloin taas itkee ja stacey sano et se tulee heti paikalle. Kohta pian tuli ambulanssi (sairaala on ihan meidän koulun vieressä kadun toisella puolella) ja ne miehet laitto jonin sellaselle rullasängylle ja laitto niskatuen ja kaikkea ja laitto ne sisään ja melkeen heti stacey tuli ja menin sen mukana.

Jon on ollut täällä mun paras kaveri siitä lähtien kun Milena lähti ja mua pelotti ihan kauheena, olin ihan sokissa ja en pystyny lopettaan itkemistä. Heti kun pääsin takasin kouluun menin Kristyn luokkaan ja se tuli luokasta ulos jutteleen mun kanssa (uutiset oli levinny jo koulussa kaikille) ja ilmeisesti koko koulu luuli että mä olin ollu siinä autossa myös. Juttelu Kristyn kanssa autto ja muutenkin sain kuulla että Jon on ihan kunnossa, mutta säikähin niin kauheesti..

Loppujen lopuksi Jonilla on nenä murtunu ja sen hampaisiin laitettiin joku tuki, mutta lääkärit sano että se saattaa menettää sen etuhampaat kokonaan.. Toivon tosiaan että ei.. Olin koko eilisen päivän niin surullinen sen vuoksi, mutta itte se pelkää vaan että se näyttää rumalta loppuikänsä. Mutta jotain, mitä ikinä ikinä en unoha on sen veriset kasvot kun näin sen..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti