Maailman toisella puolen: Time flies

Nyt oli viimenen maanantai koulua. Ens maanantaina on memorial day joten kellään ei oo koulua. Nyt kun alkaa aika olla vähissä, vosin alkaa miettimään asioita :) Mitä oon oppinu ja silleen..

Täälläpäin maailmaa kiitellään joka asiasta, pyydellään anteeksi pienempiäkin vahinkoja, täällä ollaan ystävällisiä ja tervehditään tuntemattomiakin ihmisiä. Toisin kuin suomessa, jossa ei edes ole vastinetta sanalle please, eikä ihmiset toisiaan tavatessaan viitsi edes suuntaan katsoa, paremminkin vältellään, joskus sillonkin kun tuntee vastaantulijan.

Amerikan aksentti on melko erilainen kun se mihin ollaan koulussa totuttu, britti englantia kun opiskellaan. Täällä sanoja tavallaan venytetään, joka paikassa on vähän oma aksenttinsa tosin. Esim kun oltiin Bostonissa, siellä ei lausuta r:ää sanoissa. Esim Starbucks olis Stabucks, Harvard Havad jne. Täälläpäin onkin erilaista. Ihmiset ei lausu t kirjainta joko ollenkaan tai sitten se kuulostaa d:ltä. ja tämä on tarttunu mullekin :D ravintola olis resoraunt ja at all ad all, tai niin se on helpointa selittää, ei sitä kunnolla tajua kun vasta kun kuulee itte :)
tässä vähän aikajanaa minusta :
Sehän on jo selvää, että poikien ja tyttöjen nimillä ei niinkään ole eroa :) Taylor on pojan ja tytön nimi, Max ja Alex käy molemmille eikä muillakaan oikeen ole väliä :) Joillakin o toisen etunimi sukunimenä ja toisella toisin päin.

En tiiä huomaako ihmiset kuinka paljon oon muuttunu täällä olon aikana. Tai siis tottakaihan ihminen muuttuu vuoden aikana. Oon ainakin paljon itsenäisempi, mun ajattelutapa on muuttunu aika paljon myös. Osaan arvostaa erinnäisiä asioita ja ihmisiä ihan eri tavalla kun aikasemmin. Olen kasvanut henkisesti (vähän fyysisestikin ;)) tämän reissun aikana ja täällä on paljon ihmisiä ja asioita joilla on aina paikka mun sydämessä. Tätä vuotta ei kukaan saa pyyhittyä mun muistista!