blogging

no olisinhan mää voinu vielä kotitunnelmista kirjottaa. sen verran sanon että sopeutunut olen joo, mutta oonkin ollut nii menossa kokoajan että en oo ehtiny ajatella :D on se ollu kivakin kyllä. nyt sitten bloggaamaan englanniksi. vähän on jo tullu aloteltua :)

tästä uuteen blogiin --> I wouldn't have it any other way

sitten kiitos kaikille jotka on jaksaneet seurata tätä blogia! ctoivottavasti ootte tykänny mun kirjotuksista ja silleen vaikka oonkin välillä tosi laiska ja epämääräinen :D

Good Bye

Tämä on nyt mun hyvästit tälle blogille. Tunteet on nyt niin sekavat etten oikeen itekkään saa niistä selkoa. Kauhea olo siitä että piti jättää niin mahtavat ihmiset ja toinen koti, mutta sellanen jännä kotosa tunne. Nyt oon jo kotimaassa. Vielä pitää oottaa että Ouluun pääsen :)

En oikeen osaa sanoa mitään hienoa nyt. Oli mahtava kokemus ja jään kaipaamaan kaikkea. Ehkä palaan kirjottamaan kunhan saan selkoa ajatuksista, mutta nyt vaan kaikille, että Im home, almost, and well :) See you soon dears <3

Mutta hei, ei mun tarina tähän lopu :) alotan nimittäin kirjottaan blogia englanniksi :) en vaan vielä oo saanu alotettua mutta laitan linkin tänne site :)

The moments

Nyt kun on viimenen päivä tässä menossa, ei voi muuta kuin olla ylpeä itsestään! Kyllä vain :) Oon ylpee siitä että uskalsin ottaa riskin ja lähteä, uskalsin olla oma itteni koko vuoden ajan, uskalsin kiintyä ihmisiin vaikka tiesin että hyvästit ei ole kauhean kaukana. Uskalsin heittäytyä elämään, pitää hauskaa ja nauttia. People hate America, People love America. I LOVE AMERICA! En katuisi yhtään hetkeä, en muuttaisi mitään. Sain minulle kaikista parhaiten sopivan perheen, en usko että kukaan on minua onnekkaampi. Olen kiitollinen heille, sillä he minut valitsivat. Olen kiitollinen heille, sillä he ottivat aivan täysin tuntemattoman ihmisen taloonsa asumaan, ilman ennakkoluuloja ja odotuksia he ottivat minut vastaan. Minusta on tullut osa perhettä ja arkipäivän elämää, ja Richmondeista on tullut osa minun perhettäni ja minun loppuelämääni. You will always be in my heart!

Hyvät ja huonot hetket ovat molemmat osa kokemusta, jos ei olisi huonoja, mistä tietäisin mikä oli se hyvä. Ihmiset kysyy mikä oli paras kokemus, minä vastaan: jokapäiväinen arki ja elämä perheen ja ystävien kanssa. Minä olenkin sellainen tavallinen tallaaja, ei minussa ole mitään erikoista, miksen sitten nauttisi kaikesta tavallisuudesta :)

The sun goes down
The stars come out
And all that counts
Is here and now
My universe will never be the same
I'm glad you came

well, Im glad I came :)

Ignoring

Anteeksi kun en ole kirjottanut pitkään aikaan. Ollu kaikennäköstä menemistä ja pakkaamista. Tänään juhlitaan Fallynin 14 v synttäreitä etukäteen kun oikeena päivänä, torstaina minä oon poissa ja Steve on Vegasissa. mun lahja siskolle on mun ite tekemä. Tein sen stained glass tunneilla ihan siskoa varten. Se on sellanen korukippo :)

Tässä on nyt pari viikkoa pakkailtu, tavallan. Mun pakkaamiset kun tarkottaa facebookissa istumista ja ahistusta. Eilen piti hyvästellä Tori ja Miranada, jotka on mun yhet parhaimmat kaverit täällä. Ja Tomi, mun lempiopettaja, josta on tullut myös hyvä ystävä :) En osaa puhua tästä ollenkaan. Kerron ehkä enemmän sitten helsingissä kun mulla on aikaa..

Jum halusi että käyn laittaan kynnet :))

pink hair! :)

The last song.

videoo

siinä olisi taas vähän kuunneltavaa :) Ja en nyt saanu toimimaan silleen normaalisti nii joudutte linkin kautta kattomaan okei :))

I'm a Pilot!

Tänä aamuna mentiin lentokentälle ja Dean vei meijjät lentämään sen omistamalla pienkoneella. Mä sain istua eessä ekalla lennolla. Me nähtiin Rivertonia ja lennettiin muutamassa minuutissa myös Landeriin kun Alina halusi kuvan kodistaan :) Mä sain lentää Landeriin ja takasin. Aluksi se oli tosi pelottavaa ja s´varsinkin ilmakuoppien kohalla, mutta oli se myös aika jännää ja hauskaa :) Musta tulee oikeen hyvä pilotti joskus :DD Mä pääsin lentoon toisenkin kerran kun Leon lensi ja musta mä lensin paljon tasasemmin, kun se meni ylös ja alas aikalailla :D Dean oli tottakai kokoajan siinä kädet lähellä rattia, ettei oltu ihan meidän teinien varassa :D

Jump jump jump

Mun kaveri Autumn käy yhessä kirkossa, joka järjestää joka kevät retken Denveriin Water Worldiin ja Autumn pyysi mut mukaan. Se oli siis  sellanen Youth group retki. Me ajettiin pakettiautolla ja yhellä tavallisella autolla. Meitä oli 19 plus kolme valvojaa. Matka Denveriin oli super hauska kun tosi moni mun kaveri oli mukana :) Ja sinä iltana mentiin JumpStreetiin, eli trampoliini taloon. Se oli kans tosi hauskaa kunnes kokeilin takaperin volttia jossa ei käyny kauheen hyvin :s jotain tapahtu mun selälle enkä pystyny hengittään vähään aikaan enkä oikeen liikuttaan selkää :) Otin muutaman buranan vaikkei se kauheena helpottanukkaa :D koetin menee hyppiin takasin mutta en voinu liikkua oikeen :D Seuraavana aamuna lähettiin sinne vesipuistoon ja se oli ihan huippuhauskaa myös :))

Kotiin tullessa kaikki meijjän pakussa nukku ja jossain vaiheessa me pysähdyttiin ja vaihettiin kuskia. Mutta syy siihen kuultiin vasta kun oltiin takasin kotona. Ilmeisesti meidän kuski oli ollut nukahtamaisillaan koko ajan ja ajellut vähän miten sattuu, mutta kukaan meistä ei ollut huomannu mitään. Mutta siinä toisessa autossa kaikki oli yrittäny soittaa meille ja ne oli töötänny ja kaikkee mutta me ei oltu huomattu. Kunnes Rachel sitten vastas puhelimeen ja herätti kuskin huomion. Ja kenelläkään ei ollut mitään hajua. Oltais kaikki voitu kuolla..

Congrats, we did it!

Tässä olis kuva meidän EF graduationista :)

Leon, Jannina, minä (olen aika lyhyt), Alina ja Adina

Sunnuntaina oli siis meidän koulun graaduation. Me mentii koululle kaavut ja hatut päällä ja kello 1 alko seremonia. Tottakai oli kauhee hälinä ensin ja kaikki otti kauheena kuvia :) Kello 1 me alettiin kävelemään kohti salia. Me vaihtarit oltiin jonon viimesiä joten istuttiinkin sitten salissa viimesenä. Seremonia meni puheiden kuunnellessa (4.0 oppilaiden ja muutaman opettajan pitäminä) ja sitten rehtori pyysi vaihtareita seisomaan ja meidät esiteltiin ja kaikki taputti ja hurrasi. Tiiän että yli puolet meidän senioreista ei edes tienny meidän olemassaolosta :D Vann eihän meitä ole kun 4 muutenkaan :) Sitten oli senior videon vuoro ja kun valot sammu kaikki alko suihkuttaan sellasta vappuspray tyylistä violettia ja vireetä hommaa ja kaikennäkösiä kimallehommia. Sitten käveltiin ulos ja ihmiset oli taas valmiita ottaan kuvia :) Me mentiin sitten jälkeenpäin Shayn juhliin ja tapasin taas pitkästä aikaa sukulaisia :) Sitten illalla oli Operation Graduation eli after party, jonka tarkotus on sama kun after promissa. Tämä vaan oli miljoona kertaa hauskempaa :) Keroon tästä enemmän seuraavassa postauksessa :)

Rivertonin vaihtarit ja Shay. (näytän taas nii pieneltä tuolta)

Sisarukset :))

Favorites!

American family :)

Last

Eilen oli mun viimenen virallinen koulupäivä. Menin aamun tunneille ja lounaan jälkeen meillä oli graduation harjotukset. Sillon joskus syksyllä mentiin lounaalle yhessä me vaihto-oppilaat, Shay, Miranda ja Dani ja eilen toistettiin sama, paitsi Jon ei päässyt kun se ei halunnut tulla kouluun ja tietenkin Milena puuttui ja Leon oli uus jäsen. Ja tori oli tällä kertaa mukana :)Graduation harjotukset meni kivasti. Kaikki me vaihtarit ollaan viimesessä rivissä yhessä. Me kävellään saliin yhessä muiden kanssa mutta ei mennä stagelle ollenkaan hakeen diplomia niinku muut. jälkeenpäin meijän oli tarkotus jäähä koristelemaan sali, mutta kukaan muu kun Shay ja minä ei ilmestyny paikalle. Me saatiin siitä ihan siedettävän näkönen kuitenkin :)

Tänä aamuna meillä oli viimenen EF tapaaminen. Me syötiin donitseja ja käytiin läpi pakkaaminen, lähtö ja kotiinpaluu jne. Oli aika haikeeta.. J avarsinkin kun aluevalvoja kysy host perheiltä että mitä ne jää eniten ikävöimään niin Kristyn sanoista tuli itku ihan kunnolla silmään :) Oon ollut kunnon cry baby koko viime viikon ja en tiiä miten selviä loppuun asti :) Nyt pitäs keksiä jotain kivaa jättää muistoksi :)

ainii, värjäsin hiukset takasin ruskeeksi :)

Leon, Dani, Shay, Jannina, Tori, Miranda ja minä

Jotain, mitä en ikinä unoha..

Eilen oltiin menossa lounaalle, minä, leon, joey, jon, brandon ja taylor. Ei mahuttu kaikki joeyn autoon joten jon meni taylorin kanssa. Me päästiin just parkkipaikalta poissa kun huomattiin taylorin auto, ja yhen whitneyn auto tiellä taylorin etupuskuri rutussa. Me nähtiin taylor seisomassa autonsa vieressä ja jon istumassa maassa pää polvissa. Joey ajo autonsa tien reunaan ja mä aloin huutamaan brandonille "get out! get out!" jne koska se istu etupenkillä ja mä keskipenkillä ajajan ja etupenkin välissä. Heti kun pääsin ulos autosta juoksin jonin luokse ja se nosti päänsä ja heti kun näin sen kasvot aloin itkeen. Jonin kasvot oli ihan veressä ja se veri tippuili sen syliin ja käsille. taylor alko selittämään joeylle mitä tapahtu ja kuuntelin samalla. Taylor oli siis kuski, ja ilmeisesti kaikki Whitneyn edessä oli yhtäkkiä pysähtyny ja whitney oli hidastanu ja pysähtyny kans. Taylor ei ollut kiinnittäny huomiota ja ole sitten ajanut liian lähellä jonka syystä se ei huomannu kun whitney hidasti ja taylor jarrutti lujasti, mutta oli jo liian myöhästä. Samaan aikaan Jon oli laittamassa turvavyötä ja samalla kattomassa ipodiaan, kun taylorin auto törmäsi whitneyn autoon ja airbagit aukesi ja koska jonilla ei ollut turvavöitä kiinni ja kun se oli kumartunut ipodiinsa se airbag iskeyty suoraan sen naamaan ja mursi sen nenän ja iski sen hampaat.

Joku oli jo soittanu 911 kun me tultiin paikalle mutta heti kun sain itteni koottua soitin jonin hostäitille, joka on meidän IEC ja kun aloin selittään mitä tapahtu aloin taas itkee ja stacey sano et se tulee heti paikalle. Kohta pian tuli ambulanssi (sairaala on ihan meidän koulun vieressä kadun toisella puolella) ja ne miehet laitto jonin sellaselle rullasängylle ja laitto niskatuen ja kaikkea ja laitto ne sisään ja melkeen heti stacey tuli ja menin sen mukana.

Jon on ollut täällä mun paras kaveri siitä lähtien kun Milena lähti ja mua pelotti ihan kauheena, olin ihan sokissa ja en pystyny lopettaan itkemistä. Heti kun pääsin takasin kouluun menin Kristyn luokkaan ja se tuli luokasta ulos jutteleen mun kanssa (uutiset oli levinny jo koulussa kaikille) ja ilmeisesti koko koulu luuli että mä olin ollu siinä autossa myös. Juttelu Kristyn kanssa autto ja muutenkin sain kuulla että Jon on ihan kunnossa, mutta säikähin niin kauheesti..

Loppujen lopuksi Jonilla on nenä murtunu ja sen hampaisiin laitettiin joku tuki, mutta lääkärit sano että se saattaa menettää sen etuhampaat kokonaan.. Toivon tosiaan että ei.. Olin koko eilisen päivän niin surullinen sen vuoksi, mutta itte se pelkää vaan että se näyttää rumalta loppuikänsä. Mutta jotain, mitä ikinä ikinä en unoha on sen veriset kasvot kun näin sen..

Time flies

Nyt oli viimenen maanantai koulua. Ens maanantaina on memorial day joten kellään ei oo koulua. Nyt kun alkaa aika olla vähissä, vosin alkaa miettimään asioita :) Mitä oon oppinu ja silleen..

Täälläpäin maailmaa kiitellään joka asiasta, pyydellään anteeksi pienempiäkin vahinkoja, täällä ollaan ystävällisiä ja tervehditään tuntemattomiakin ihmisiä. Toisin kuin suomessa, jossa ei edes ole vastinetta sanalle please, eikä ihmiset toisiaan tavatessaan viitsi edes suuntaan katsoa, paremminkin vältellään, joskus sillonkin kun tuntee vastaantulijan.

Amerikan aksentti on melko erilainen kun se mihin ollaan koulussa totuttu, britti englantia kun opiskellaan. Täällä sanoja tavallaan venytetään, joka paikassa on vähän oma aksenttinsa tosin. Esim kun oltiin Bostonissa, siellä ei lausuta r:ää sanoissa. Esim Starbucks olis Stabucks, Harvard Havad jne. Täälläpäin onkin erilaista. Ihmiset ei lausu t kirjainta joko ollenkaan tai sitten se kuulostaa d:ltä. ja tämä on tarttunu mullekin :D ravintola olis resoraunt ja at all ad all, tai niin se on helpointa selittää, ei sitä kunnolla tajua kun vasta kun kuulee itte :)
 tässä vähän aikajanaa minusta :
Sehän on jo selvää, että poikien ja tyttöjen nimillä ei niinkään ole eroa :) Taylor on pojan ja tytön nimi, Max ja Alex käy molemmille eikä muillakaan oikeen ole väliä :) Joillakin o toisen etunimi sukunimenä ja toisella toisin päin.

En tiiä huomaako ihmiset kuinka paljon oon muuttunu täällä olon aikana. Tai siis tottakaihan ihminen muuttuu vuoden aikana. Oon ainakin paljon itsenäisempi, mun ajattelutapa on muuttunu aika paljon myös. Osaan arvostaa erinnäisiä asioita ja ihmisiä ihan eri tavalla kun aikasemmin. Olen kasvanut henkisesti (vähän fyysisestikin ;)) tämän reissun aikana ja täällä on paljon ihmisiä ja asioita joilla on aina paikka mun sydämessä. Tätä vuotta ei kukaan saa pyyhittyä mun muistista!

Mun läksiäisissä ennen kun lähin matkaan

Islannin kentällä

leirillä

lentokoneessa kohti Rivertonia

ensimmäisinä päivinä Rivertonissa

Nebraskassa

Halloweenina

tennisturnauksessa

Halloweenin aikaan

joululomalla kun sain kortin

joulupäivänä isovanhempien luona

uutena vuotena

Milenan läksiäisissä tammikuussa

Bostonissa

New Yorkissa

Promin jälkeen

Kuumailmapallossa Lassin vierailuaikaan

viimeviikolla koulussa :)

Pimenevä aurinko...

 Viimeviikon lopusta meillä oli viimenen futis turnaus Sheridanissa ja Sheridan on kyllä nätti paikka! Me ei pelattu kauheen hyvin, hävittiin molemmat pelit, mutta reissu oli hauska. On tosi haikeeta ettei futistakaan enää ole. kaikki on loppusuoralla nyt, graduation on ens sunnuntaina ja sitten on enää viikko koulua kaikilla muilla paitsi senioreilla, ja mäkin meen kouluun ihan vaan näkeen ihmisiä, joita en näe enää tän vuojen jälkeen. On tosi jännä kuvitella, että kohta mun vuosikin on ohi. En rehellisesti sanottuna osaa kuvitella itteeni kotona.. En edes tiedä miltä tää tuntuu.. Tänään oon käyny mun huonetta läpi ja pakannut pinkkaan ja lopulta matkalaukkuun mun vaatteita mitä en enää tarvi tän viimesen kuukauden aikana. Todellakin tulee tarvetta sille toiselle laukulle :D En mä tietenkään kaikkea ota mukaan. Pakko mun on luopua jostakin. Ja ongelma on siinä, että mä en osaa luopua mistään :)) Aattelin että nyt olis kuitenkin hyvä alkaa pakata, kun se on vähemmän surullista kun se lähtö ei ihan vielä ole oven takana :) 24 päivää..

Tänään oli myös auringonpimennys, jota ei olla nähty täällä 18 vuoteen. Me mentiin ulos kattomaan ja Steve tiesi sellasen yhen jännän tavan nähä se kattomatta suoraan aurinkoon. Se laitto paperin seinää vasten ja laitto kiikarit silleen että se isompi puoli oli aurinkoa vasten joten aurinko heijastu pienenä paperille. Oli ihan siisti nähä se, vaikka aurinko olikin pilvessä välillä ja ei nähty mitään. Kuviakaan en ottanut, kun olin liian laiska hakemaan kameran :D ens kerralla sitten ;)

saatiin poliisi saattajat meidän aluekisojen lähtöön :)

tytöt vilkuttamasta ohikulkijoille bussin ikkunasta

Meghen, Rachel ja Autumn pikkusten elukoittemme kanssa :)